Tottakai valehtelin sinulle. Tein sen nähdäkseni miten mustasukkaisuutesi saa sinut raivon valtaan ja pettymyksesi minua kohtaan räiskyvän aggressiokohtauksen. Kerroin kuviteltuja tapahtumia, sekoitin moraalittomia fantasioitani oikeisiin tilanteisiin. Kaikelle sanomalleni voisi olla todellisuuspohja ja sain sinut uskomaan sen.
Halusin toteuttaa pahimmat painajaisesi.
Pelaan tahtoosi ajatella minun olevan luotettava ja uskollinen. Kun hetkeksi saan maailmasi raiteiltaan ja sinut miettimään mitä olen tehnyt sinulle, paljastaisin valehdelleeni. Uskon todella pystyväni horjuttamaan sinut helvetilliseen pelkotilaan ja hetken piinan jälkeen tekemään kaiken tapahtumattomaksi. Haluan sinun tuntevan mitä olisi menettää minut. Pohjimmiltaan haluan kuitenkin nähdä sinut sillä hetkellä kun luulet menettäväsi minut.
Valehtelen testatakseni rakkauttasi.
Se ei näköjään riitä minulle, että huomioit minut, hukutat suudelmiin ja sanot juuri ne asiat jotka haluankin kuulla. Minun tarvitsee sen lisäksi ajaa sinut onnellisuudesta hermojariistävään epätoivoon. Jokin alitajuinen tunne sai minut kertomaan salaisesta suhteesta ja siitä, miten se toinen on sinua parempi. Tahdoin nähdä romahtamisesi, raivosi, itsekkään tahtosi pitää minut omanasi.
Sitten kerron valehdelleeni. Siinä vasta punnitaan oikeasti kestääkö suhteemme, pystytkö antamaan vielä kerran anteeksi ja luottamaan. Nämä ovat elämäsi pahimmat hetket ja minä halusin laittaa sinut elämään ne läpi. Se on tulikoe. Se on sietokykysi kartoittamista.
Se on kysymys: rakastatko silti minua.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
