Se oli neljännentoista päivän aamu
sellainen yltiökaunis helmikuun sunnuntai
Seisoit herätessäni ikkunan luona
paljas selkä minuun päin
Kun käännyit ympäri,
hymyilit ja kävelit luokseni,
hautauduit peiton alle viereeni
"Ajattelin, että
olisikohan mulla mitään mahdollisuutta
herätä sun vierestä
joka aamu tästä eteenpäin"
ja minä humallun onnellisuuteen
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| väliaikainen | Kiihtyvyyden vakio, romuttuvaa logiikkaa | 27.9.2011 | 1 | Runo |
| väliaikainen | Kaadetaan kuumaa kahvia parketille | 16.10.2010 | 8 | Runo |
| väliaikainen | Endorfiiniä hajanaisuushetkissä | 16.5.2010 | 4 | Runo |
| väliaikainen | Vastavirtainen rakkaustarina | 4.5.2010 | 4 | Runo |
| väliaikainen | Sielun peilisali | 31.3.2010 | 3 | Runo |
| väliaikainen | Huudan uhoani - kosketa hiljaa | 2.11.2009 | 3 | Runo |
| väliaikainen | Jotain merkityksellistä | 13.9.2009 | 4 | Runo |
| väliaikainen | Nimetön | 13.9.2009 | 0 | Runo |
| väliaikainen | Kuvittelepa miltä se tuntuisi | 17.6.2009 | 0 | Runo |
| väliaikainen | Eikä kaipuu ole valhetta | 17.6.2009 | 0 | Runo |
Kommentit
No huh huh, tälläsiä aamuja lisää, kiitos. :)
Oijoi kade oon <3
Onnellisuuteen on Ihana humaltua.
Ihana myös runosi.
Tälläisiä aamuja jokainen kai toivoisi, tämä runo on hymyä ja onnellisuutta täynnä. Ja tuo lainausmerkeissä oleva kohta on ihan huippu.