Hymyilevät kasvosi omieni vieressä, päivetteynyt käsivartesi hartioillani ja saaristo seilaa takanamme. Tuuli rypistää t-paitaasi, niin että teksti menettää tunnistettavuutensa.
Siinä me olimme, valokuvana seinällä suuren kartan vieressä. Merkatut paikkakunnat ja lukuisat kilometrit suudellen kuljettu. Onko tuohon enää paluuta, täyskäännöstä eiliseen, onnellisuuteen?
Toivon, että olisi, mutta tiedän ettemme voisi kokea samaa uudelleen. Vaikka kuinka vannoimme, että meille tulevaisuus tuo vain onnea ja ikuista rakkautta, emme osanneet silti varautua tähän.
Eivätkä muistot edes satuta. Vuosien aikaan kertyneet tunnelmat ja olotilat ovat nyt vain yhdelle seinälle levittyvä kokoelma. Katselen edelleen karttaa ja valokuvia. En tunne katkeruutta, mutta silti haluaisin että tämä olisi päättynyt toisin. Kuin etsisin vastausta talvisesta riemustasi Vaasassa tai intohimoisesta syyssuudelmastamme Hangossa, kosketan kartan reunaa.
Tiedän, että jos nyt kääntyisin ympäri katsoisit minua vain vakavana, surullisena, ja hiipuisit toiseen huoneeseen.
Emme enää jaksa välittää tästä kaikesta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
