Olen mies monesti erehtynyt
Suuntaani useesti kääntänyt
Maailma kerran hymyilee kanssani,
kun näytän luolamiehen voimani
Tähdistä tässä suunnan otan
Pelastan tän eksyneen kansan
En välitä miten, jos pahuuden vaan saan pois
Metsästän maan mustia enkeleitä
En anna niiden viedä teitä
Vuodatan kaiken tän vuoksi vaikka verta,
jos se vain pyyhkii langenneet pois
Elämän kiertokulussa ei säälitä eksyneitä
Vaan nyt kuljetaan uusia teitä
Onhan tääl muitakin kuin langenneita enkeleitä
Kaikuvat äänet kauneuden
Peittoavat viimein pelon suuren
Löydämme harmonian joka meitä kantaa
Emme enää vainoajiamme pelkää
Ei ne enää saa ahdistusta kylvää
Emme ole enää niiden orjia
Vaan kauniita kauriita sorjjia
Olen nyt elämäni vapaudelle antanut
Teidät pois tuskasta kantanut
Paikkanne löysitte elämän kiertokulusta
Otin portit pois monesta sulusta
On aika olla vapaa
Niin petaa kuin makaa
Maailma on lopuksi vain harhaa
jossain meitä ikuisuus odottaa
Unelmamme sinne meidät kerran kantaa
Se meille viimein levon antaa
Vehreän polun sieltä löydämme
On siellä kerran paikkamme
Kautta elämän löydämme tien oikean
Kuolema on vain portti uuteen
Johonkin eloo suurempaan
Olemme kerran kaikki yhdessä ikuisuudessa
Silloin vasta oot kaikesta vapaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut