Ei meistä kukaan oo maallaan ikuinen
vaan jossain turvapaikka siunattujen henkien
Vierellä loistavien tähtien
Ootat kerran, et joku näyttäs sinne tien
Unelmista elämäni koostuu
Värit mustan ja valkoisen toistuu
En tiedä päivieni loppua
En anna itseeni enää murheeseen taipua
Joskus öisin suuntaan katseeni taivaalle
Kerran olen antanut kaikkeni tälle maalle
Pimeys ei koskaan voi sieluani syödä
Ei kukaan muu elämäni ohjelmistoa säädä
Ihmisydän on se yksinäinen piru
Ei kukaan puolestasi sellissäkään viru
Intohimon täytyy sun antaa viedä
Se siis aina tielläsi tiedä
Sorron teitä tääl niin moni kulkee
Ei anna heistä kukaan toisilleen tukee
Tämän köyhän runoilijan sanat
Ovat ohje sulle, jos tukesi annat
Joskus öisin suuntaan katseeni taivaalle
Kerran olen antanut kaikkeni tälle maalle
Pimeys ei koskaan voi sieluani syödä
Ei kukaan muu elämäni ohjelmistoa säädä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut