Olen kulkenut keväisessä metsässä
Mustan kuun alla pimeässä
Vastausta tarinaani etsinyt
Monet kivet jo kääntänyt
Kuoleman olen kohdannut silmästä silmään
Vaan taistelin takaisin elämään
Tarkoitukseni täällä on olla sanan mestari
Naisellani edessäin vain pelkkä sari
Olen kokenut särkyneen rakkauden
ja kerran menettänyt sen
Olen huutanut, raivonnut ja tavaroita viskonut
Itseni mustalla kankaalla verhonnut
Tänään kuljen kanssa naisen ja tunnen palon
Hänessä viimein näin elämäni valon
Ei enää käteni pelosta vapise
Hän antaa mulle viimein suuren voiman
Taululle hänet tässä maalasin
Onhan hän nainen kaunein
Annoin hänelle herkän sydämmeni
Viimein yön haamun huuto vaimeni
Olen kokenut särkyneen rakkauden
ja kerran menettänyt sen
Olen huutanut, raivonnut ja tavaroita viskonut
Itseni mustalla kankaalla verhonnut
Tänään kaikki on taas paremmin
Tulee itku enää harvemmin
ja sekin silloin vain onnesta
Tarrasin kiinni rakkauden avaimesta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut