Kylmät kätesi kaulallani
Olit joskus mun kultani
Vaan kauhulla aloit kii pitään
Et anna enää sydämmestäsi mitään
Lapset jo pois lähteneet
Eivät sinun kuriasi kestäneet
Viina sinut synkkyyteen vei
Olet kylmä kuin pakasteen sei
Olit kerran se tavoitelluin poikamies
Tänään sänki poskella ja naama hies
Heilautat nyrkkiä tottuneesti
Taas ees viinanhaku ja Eesti
Kirkas sulle enää vain merkitsee
Taas kadotat työkyvyttömyyseläkkeen
Olet luopunut uskosta onneen
Näitä synkkyyden teit päädyit kulkeen
Yritän sulle puhuu
Vaan silmäsi päässä palaa
Yritän lukeekin vain salaa
Sisimpäsi vain synkkiä pilviä maalaa
Haluisin sulle vielä toivoa antaa
Mutta en jaksa näitä taakkoja kantaa
Siks päädyin sul myrkkyä ruokaas laittaan
Jotta päästäis molemmat lopulta rauhaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut