Päivät painuvat menneisyyteen
Elo viittaa elämän syvyyteen
Jos mä oon maailman viisain
Oon myös se yksinäisin
Yksinäisyys on jonkun elämäntapa
Älkää häntä siitä toruko
Vaan kerran oli rakkautakin hällä
Mutta kiillotettiin se mustanpimeällä
Oon kohtalon oma ja rakkaudellani loma
Mistä löytyis se pieni punainen tupa oma
Voisin siellä rauhan löytää
Ja varjoja päivän sietää
Onhan meit niin paljon miehii naisii yksinäisii
On heidänkin elämänsä arvokasta
He ovat niitä rakkauden potilaita
Vaan rakkaus löysi heidän murtumispisteensä
Voi moni heistä enää vain luottaa itseensä
Satavan silmäni pisarat
kertovat nyt nää tarinat
Rakkauden kuolema on niin monesti totta
On ihmisen mieli itselleen rotta
Syö piuhat, jotka rakkautta johtaa
Voisko valo silloin pimeyteen loistaa
Oon kohtalon oma ja rakkaudellani loma
Mistä löytyis se pieni punainen tupa oma
Voisin siellä rauhan löytää
Ja varjoja päivän sietää
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut