Olen mä menneisyyteni vankilassa
Loputonko on matkani tässä elämäni sillassa
En haluu enää löyhässä hirressä roikkua
En pyytää kolmee viikkoo töistä saikkua
Haluun varjoni synkät ajoista menneistä unohtaa
Onnelliseen maahan tahdon, et jälkeni johtaa
Niin kauan oon ollut täällä eksyksissä
Uskon. Vielä kerran oon tähdissä
Tämä on yksinäisen miehen elämää
Kuljenko kohti kohtaloni suonsilmää
Vajoonko vai alanko itseeni uskomaan
Saanko ohjaajan elämäni filmaan
Olen jo kerran tavoittanut taivaan
Luullut pääseväni onnen laivaan
Vaan hän jälkeen ensi yön hylkäsi
Aamulla oli jo kylmä hänen käsi
Joskus on vaan pakko taas luottaa
Itsellensä elämän nektariinia juottaa
Kun joku tarttuis käteen. Antaisi uskoa.
Tähän pimeään maailmaan toisi valoa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
