Ja palaan kotiin
kotiin, joka oli
sen aikainen ikäni sitten
silloin, kun en ollut vielä minä
en sellainen minä, joksi
olen kasvanut
vuosien myötä
ihmisten myötä
menetysten myötä
menetysten, jollaiselta
tästäkin kodista
lähteminen tuntui
hän oli minun kotini
hän on vieläkin kotini
kaikkien näiden vuosien jälkeen
kaikkien niiden viestien, joita
en koskaan lähettänyt
kaiken sen kaipuun
sen katkeruuden
ja sen rakkauden, joka
ei koskaan kuollut
hän vain
vastasi sanoihini, jotka
vihdoin uskalsin kirjoittaa
kertoi, kuinka on
ajatellut minua
useinkin
ja niin
olen jälleen
se sama nuori tyttö
tyttö, joka
uskalsi kertoa hänelle
ettei ollut kuin muut
eikä tullut torjutuksi
ainoastaan hyväksytyksi
sellaista kotia
ei tule toista
eikä sellaista
unohda koskaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut