En tiedä miksi
näin kauniina päivänä,
sormeni hivelevät kieliä
kipeässä mollissa.
Tulen rasahtelu
sen syödessä puuta,
ei tunnu kuten ennen,
rauhoittavalta.
Sitten kuulen
kuin huokauksen.
Ja olet siinä
tuulen hiljaisena kuiskeena.
Ja tuot minulle rauhan.
näin kauniina päivänä,
sormeni hivelevät kieliä
kipeässä mollissa.
Tulen rasahtelu
sen syödessä puuta,
ei tunnu kuten ennen,
rauhoittavalta.
Sitten kuulen
kuin huokauksen.
Ja olet siinä
tuulen hiljaisena kuiskeena.
Ja tuot minulle rauhan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit