Satulinna

Harmaat hirret vakaana,
uhmakkaasti tuulta vastassa.
Huurteisessa ikkunassa tulen välke
sisällä hiljalleen lämpenee.

Pöydällä vielä aterian jäljet
ja pullo rommia.
Koira venyttelee raukeana.
Ulkona ulvova hämärä.

Lana laulaa
ja rintaa puristaa.
Tunteet huutavat kilpaa
myrskyn kanssa.

Ja kuin häpeissäni pyyhkäisen
silmänurkkaan juuttuneen kyyneleen.
Onnesta siihen kihonneen,
pienen kirkkaan aarteen.

Vaikka herään kellon julmaan ääneen
haistan ilmassa viipyilevän,
vanhojen, lämpeävien hirsien tuoksun.
Eikä tämä päivä ala huonosti ollenkaan.