Ovatkohan taivaan lait
samaa maata
maallistuneiden
ihmiskäsitystemme kanssa
pitäisi päästä lähemmäs,
lintujen joukkoon,
jotta pääsi
koskettamaan
tai esimaistamaan
luovuutta, joka muuntaa
rakkauden sisimmän
silmiimme näkyväksi
jostain syystä
ne tuulet vaan puhaltavat
miten ja milloin haluavat,
eipä sinne tunnu olevan asiaaa
epävarmuus ihmisessä
estää pääsymme
toivon tikapuille,
ja meidän on vaan
hikoiltava
kuin se kuuluisa sika pienenä
ansaitaksemme leipämme
voideltava empatiaa
eilisen ja huomisen tuskassa
lahjana valohoidoksi vartaloillemme
-
tai mites sellainen
tv sarjan
invisible man,
jonka luulisi
nauttivan näkymättömyydestään
sellainen
naruista pidettävä maronetti,
joka kävelisi vaan
sisään ja ulos
ja hommat
olisivat hoidettu
kenenkään tietämättä
rakkaudessaan
kenenkään ei tarvitsisi
pettyä ulkomuotoon
kunhan vaan nauttisi
jumalten kielellä puhumisesta
ilman kiinnijäämisen pelkoa
ja kukaan ei pääse sanomaan,
että ei ole jälkikasvussa
onneksi yhtään isän näköä
näyttäessään todelliset kasvonsa
jos vain saisimme kasvot,
läheisyyden jota silittää
ollaksemme
profeetta Don Juan
omassa persoonassaan,
käsi joka katumatta viettelee
ja tuo nautintonsa
-
mutta ei se koskaan mene niin
meille
persona grata
on henkilö,
joka tekee työnsä
niin hyvin,
että muuttuu
toisten silmissä näkymättömäksi
kehittyneenä muotonaan
tyhjentää
suvereniteetillään
tilan ympäriltään
synnyttää uuden maun
kiihkeästä halustaan
tunnetko miten se raatava
polttoaine antaa siivet
ja miten se
hetki luo toiveen
tavan jolla
luulemme nousevamme
itsemme yläpuolelle
anna minulle
maineeni ja menestykseni
ennakkoluuloinen mielikuvani
ja siinä glorian huumassa
synnytämme vedenpaisumuksen
itkusta rikki murjotun ihmisielun ja
kengän kuvaisen ahterin
saadaksemme arvointikyvyllemme palkintonsa,
kyvyn varastaa unelmiamme
-
näin ollen
on helpompaa
olla tunteeton
haluta ja vaatia
pyhää valaansa enemmän
ja se, että
joku ui
ns. liiveihin
joka solullaan
henkiseen ja
ruumiilliseen kanssakäymiseen
ei välttämättä
tarkoita,että
inhimillinen kasvu
on löytänyt vastakappaleensa
olisimmeko siis
löytäneet rohkeuden
kohdata maailman kauneuden
tai rumuuden
kaiken elämää
lisäävän
toiveikkuuden alustaksi
'oi miten sinä osaatkin
olla avaruus
ja miten kirkkaita tähtiä
sinulla onkin silmissäsi'
siis enkeleitä,
joita nykyiset
tekoälyt pussaavat
tunnusluku tuijotuksena,
juuri niin kauan kuin
kuu taivaallaan valaisee
ja näemme läpi
ympärillä leijuviiin
harhaluuloihin,
jotka jättävät
kauniita valopyrähdyksiä
murskaantuessaan
todellisuutensa silmiin
-
mutta kun
tämäkään ei riitä
suurin ongelmamme
makaa siinä
mitä olen ja
mitä muut ovat
ja päinvastoin
kateus on niin
vahvalla jalalla
ja mentaliteetilla
aina liikkeellä
kaikki ovat niin
suosittuja ja
onnistujia,
pitäisi vaan päästä
kampittamaan
ne luulot pois sisuksista
kukaan ei
näytä omahyväiseltä,
'mutta ottais nyt vaan
sen ladattavan
akkumattonsa ja
suksisi sudaniin'
mä en kestä
näitä sisällöttömiä kyykyttäjiä,
jotka tekee meistä
ennemmin tai myöhemmin
niitä näkymättömiä
totuutensa jumalia
helpompaa on
koukuttua tv- sarjoihin
avautuvuuden ja
tajunnanvirran kykyyn
imeä itseensä
yhdellä kaukösäätimen painalluksella
näkemättä
omaa mekaanista ohjautuvuuttani,
tapaani täyttää odotuksia
sisällöttömyydellään
-
sanotaanko,
että
paskat edellisestä
ei johdu asioista,
ilmiöistä
tai muista ihmisistä
puhuttu tai edes
ilmeillä viestitetty
ei lämmennyt pakkasessa
minä ajatteleva ja
mietiskelevä olen
pihalla
taas kuin luminen ukko
mieleni ei vaella
ja tunnustele vaan
sen sijaan, että
kirjoittaisin jotain kaunista
tai yhdistelisin asioita
voisin herkkyydelläni
virittää läpimurtoa
onnellisten valtakunnassa
-
ajoin eilen
pitkän matkan ja
ihastelin lumen peittämiä maisemia
kauneutta, joka
valkeana peitteli
puitten oksat
koko harmonisen
auringon punaaman horisontin
määrittelemätön mittakaava
yksittäinen yhdenvertaisuus
nähdä ja tuntea
puhtautta ja ylpeyttä
olla yhtä maansa kanssa,
kuroutua ja tunnustella
miten kaikki luonnollinen hengittää
rauhaa,
ja rauhallisuuttaan
-
minkään inhimillisyyden linnakkeen
olla jotain muuta kuin
ponnistusaskel
ihmisyyden kasvuun
mahdollisuudesta
uskon ja tahdon kautta
karistaa murheeni
totisinta totta silmieni edessä
ei pelkästään tunteitteni vietävänä,
ehdollistamieni käsitteiden vanki
vaan kiitollisena siitä mitä
olen elänyt ja saavuttanut
-
uskon hyvyyteen,
tapaan jolla hyvyys lisää
hyvyyttä
miten sydämen sitoumus
tukee selkärankaa
tuoden meidät
risteyskohtaan
ja sen heijastama valo
kirkastuu,
kun näkee silmissään
mihin haluaa kulkea ja mitä
rakastaa
ihanaa tuntea
läsnäolonsa,
miten solut kuolevat ja
uudistuvat,
tuntea halunsa
leikkautuvan haluttomuuteen
tietoisuuden tapaan
nauttia olemassaolostani
-
miten voisi
pukeutua rakkauteen,
siten
että ajatus,
tunne ja teot
siis tie, totuus ja
ihmisten välinen empatia olisivat
se näkymätön
liima, joka
liikuttaa meitä kaikin voimin
elävöityen
ja kääntäen näkymättömän
täyttäessään tyhjän ja täyden rajaviivan
tavallaan itkeä, hymyillä
ja tuntea onnellisuuttaan
-
hyvään, pahaan
taivaaseen, helvettiiin
oletko ajatellut,
minne sinä haluaisit muuttaa
rakkaus tai sen puute
sitoo mielemme,
halvemmaksi tulee
seurata sydäntään
herkkää ja suojaamatonta
kohtaa elämässään,
joka suun lailla suoltaa
onnellisuudessaan mitä sattuu
seuraa valintaansa
ja puhuu päivin ja öin
kärsii ja haltioituu
kiimansa moninaisuuksista
kantaessaan sitä rinnassaan
kuin jotain
perkeleen mitalia
-
se on aina osa meitä
kallellaan oleva päivä
tai yö
kuten käsi joka
koskettaa tai
sielu, joka tuntee onnellisuutensa
mutta ei siitä kannata järjestää kansanäänestystä
jokainen tietää
miten iho on jo syntyessään pehmeä,
ohikiitävän hetken
uhkapeliä kohtalonsa kanssa
aika ei tottele käskyjä,
ne hetket ovat vaan
mahdollisuuksia
näkyviä ylpeyden aiheita
eikä yhtään enemmän
tai vähemmän
osana persoonallisuutemme arvoa,
näkemystä itsestämme
-
ja kyllä se elämä on kaunis
vaikkei fyysiset jälkemme
pysyviksi jääkään
rakkautesi jää rakkautta janoaville,
sellainen määrä sielujen onnellisuutta
ei voi koskaan kadota
se leijailee kuin höyhen selättäessään kohtalonsa,
heittäessään ilmaan vapautuneen illuusionsa
sydämien laulun tietoisuudestamme,
sytyttäen valon pimeyteemme
rakkautesi näkymättömät kasvot näkyviksi,
sellaista se ilmassa leijaileva kaipaus usein on
samaa maata
maallistuneiden
ihmiskäsitystemme kanssa
pitäisi päästä lähemmäs,
lintujen joukkoon,
jotta pääsi
koskettamaan
tai esimaistamaan
luovuutta, joka muuntaa
rakkauden sisimmän
silmiimme näkyväksi
jostain syystä
ne tuulet vaan puhaltavat
miten ja milloin haluavat,
eipä sinne tunnu olevan asiaaa
epävarmuus ihmisessä
estää pääsymme
toivon tikapuille,
ja meidän on vaan
hikoiltava
kuin se kuuluisa sika pienenä
ansaitaksemme leipämme
voideltava empatiaa
eilisen ja huomisen tuskassa
lahjana valohoidoksi vartaloillemme
-
tai mites sellainen
tv sarjan
invisible man,
jonka luulisi
nauttivan näkymättömyydestään
sellainen
naruista pidettävä maronetti,
joka kävelisi vaan
sisään ja ulos
ja hommat
olisivat hoidettu
kenenkään tietämättä
rakkaudessaan
kenenkään ei tarvitsisi
pettyä ulkomuotoon
kunhan vaan nauttisi
jumalten kielellä puhumisesta
ilman kiinnijäämisen pelkoa
ja kukaan ei pääse sanomaan,
että ei ole jälkikasvussa
onneksi yhtään isän näköä
näyttäessään todelliset kasvonsa
jos vain saisimme kasvot,
läheisyyden jota silittää
ollaksemme
profeetta Don Juan
omassa persoonassaan,
käsi joka katumatta viettelee
ja tuo nautintonsa
-
mutta ei se koskaan mene niin
meille
persona grata
on henkilö,
joka tekee työnsä
niin hyvin,
että muuttuu
toisten silmissä näkymättömäksi
kehittyneenä muotonaan
tyhjentää
suvereniteetillään
tilan ympäriltään
synnyttää uuden maun
kiihkeästä halustaan
tunnetko miten se raatava
polttoaine antaa siivet
ja miten se
hetki luo toiveen
tavan jolla
luulemme nousevamme
itsemme yläpuolelle
anna minulle
maineeni ja menestykseni
ennakkoluuloinen mielikuvani
ja siinä glorian huumassa
synnytämme vedenpaisumuksen
itkusta rikki murjotun ihmisielun ja
kengän kuvaisen ahterin
saadaksemme arvointikyvyllemme palkintonsa,
kyvyn varastaa unelmiamme
-
näin ollen
on helpompaa
olla tunteeton
haluta ja vaatia
pyhää valaansa enemmän
ja se, että
joku ui
ns. liiveihin
joka solullaan
henkiseen ja
ruumiilliseen kanssakäymiseen
ei välttämättä
tarkoita,että
inhimillinen kasvu
on löytänyt vastakappaleensa
olisimmeko siis
löytäneet rohkeuden
kohdata maailman kauneuden
tai rumuuden
kaiken elämää
lisäävän
toiveikkuuden alustaksi
'oi miten sinä osaatkin
olla avaruus
ja miten kirkkaita tähtiä
sinulla onkin silmissäsi'
siis enkeleitä,
joita nykyiset
tekoälyt pussaavat
tunnusluku tuijotuksena,
juuri niin kauan kuin
kuu taivaallaan valaisee
ja näemme läpi
ympärillä leijuviiin
harhaluuloihin,
jotka jättävät
kauniita valopyrähdyksiä
murskaantuessaan
todellisuutensa silmiin
-
mutta kun
tämäkään ei riitä
suurin ongelmamme
makaa siinä
mitä olen ja
mitä muut ovat
ja päinvastoin
kateus on niin
vahvalla jalalla
ja mentaliteetilla
aina liikkeellä
kaikki ovat niin
suosittuja ja
onnistujia,
pitäisi vaan päästä
kampittamaan
ne luulot pois sisuksista
kukaan ei
näytä omahyväiseltä,
'mutta ottais nyt vaan
sen ladattavan
akkumattonsa ja
suksisi sudaniin'
mä en kestä
näitä sisällöttömiä kyykyttäjiä,
jotka tekee meistä
ennemmin tai myöhemmin
niitä näkymättömiä
totuutensa jumalia
helpompaa on
koukuttua tv- sarjoihin
avautuvuuden ja
tajunnanvirran kykyyn
imeä itseensä
yhdellä kaukösäätimen painalluksella
näkemättä
omaa mekaanista ohjautuvuuttani,
tapaani täyttää odotuksia
sisällöttömyydellään
-
sanotaanko,
että
paskat edellisestä
ei johdu asioista,
ilmiöistä
tai muista ihmisistä
puhuttu tai edes
ilmeillä viestitetty
ei lämmennyt pakkasessa
minä ajatteleva ja
mietiskelevä olen
pihalla
taas kuin luminen ukko
mieleni ei vaella
ja tunnustele vaan
sen sijaan, että
kirjoittaisin jotain kaunista
tai yhdistelisin asioita
voisin herkkyydelläni
virittää läpimurtoa
onnellisten valtakunnassa
-
ajoin eilen
pitkän matkan ja
ihastelin lumen peittämiä maisemia
kauneutta, joka
valkeana peitteli
puitten oksat
koko harmonisen
auringon punaaman horisontin
määrittelemätön mittakaava
yksittäinen yhdenvertaisuus
nähdä ja tuntea
puhtautta ja ylpeyttä
olla yhtä maansa kanssa,
kuroutua ja tunnustella
miten kaikki luonnollinen hengittää
rauhaa,
ja rauhallisuuttaan
-
minkään inhimillisyyden linnakkeen
olla jotain muuta kuin
ponnistusaskel
ihmisyyden kasvuun
mahdollisuudesta
uskon ja tahdon kautta
karistaa murheeni
totisinta totta silmieni edessä
ei pelkästään tunteitteni vietävänä,
ehdollistamieni käsitteiden vanki
vaan kiitollisena siitä mitä
olen elänyt ja saavuttanut
-
uskon hyvyyteen,
tapaan jolla hyvyys lisää
hyvyyttä
miten sydämen sitoumus
tukee selkärankaa
tuoden meidät
risteyskohtaan
ja sen heijastama valo
kirkastuu,
kun näkee silmissään
mihin haluaa kulkea ja mitä
rakastaa
ihanaa tuntea
läsnäolonsa,
miten solut kuolevat ja
uudistuvat,
tuntea halunsa
leikkautuvan haluttomuuteen
tietoisuuden tapaan
nauttia olemassaolostani
-
miten voisi
pukeutua rakkauteen,
siten
että ajatus,
tunne ja teot
siis tie, totuus ja
ihmisten välinen empatia olisivat
se näkymätön
liima, joka
liikuttaa meitä kaikin voimin
elävöityen
ja kääntäen näkymättömän
täyttäessään tyhjän ja täyden rajaviivan
tavallaan itkeä, hymyillä
ja tuntea onnellisuuttaan
-
hyvään, pahaan
taivaaseen, helvettiiin
oletko ajatellut,
minne sinä haluaisit muuttaa
rakkaus tai sen puute
sitoo mielemme,
halvemmaksi tulee
seurata sydäntään
herkkää ja suojaamatonta
kohtaa elämässään,
joka suun lailla suoltaa
onnellisuudessaan mitä sattuu
seuraa valintaansa
ja puhuu päivin ja öin
kärsii ja haltioituu
kiimansa moninaisuuksista
kantaessaan sitä rinnassaan
kuin jotain
perkeleen mitalia
-
se on aina osa meitä
kallellaan oleva päivä
tai yö
kuten käsi joka
koskettaa tai
sielu, joka tuntee onnellisuutensa
mutta ei siitä kannata järjestää kansanäänestystä
jokainen tietää
miten iho on jo syntyessään pehmeä,
ohikiitävän hetken
uhkapeliä kohtalonsa kanssa
aika ei tottele käskyjä,
ne hetket ovat vaan
mahdollisuuksia
näkyviä ylpeyden aiheita
eikä yhtään enemmän
tai vähemmän
osana persoonallisuutemme arvoa,
näkemystä itsestämme
-
ja kyllä se elämä on kaunis
vaikkei fyysiset jälkemme
pysyviksi jääkään
rakkautesi jää rakkautta janoaville,
sellainen määrä sielujen onnellisuutta
ei voi koskaan kadota
se leijailee kuin höyhen selättäessään kohtalonsa,
heittäessään ilmaan vapautuneen illuusionsa
sydämien laulun tietoisuudestamme,
sytyttäen valon pimeyteemme
rakkautesi näkymättömät kasvot näkyviksi,
sellaista se ilmassa leijaileva kaipaus usein on
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=O51pOYh_rNI
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Miten tavattoman kaunis ajatus! Ikään kuin luovuus olisi pieni harvinainen villieläin, jota ei voi omistaa, jotain jonka silkkistä turkkia tai ehkä höyhenpeitettä harva saa hipaista hetken ja se on suurin lahja se.
Sivut