Toisen omaisuuden
anastaminen kuulostaa
varkaudelta
mutta jos
vie mielen
koskettaa sydäntä
onko se
tyydytys,
tarve vai
henkinen tila
matalalla
hehkuva aurinko,
joka saa
muotonsa sanojen
voimasta
eroottinen potentiaali
jomottaen pään
ja hävyn välillä
kuin sormi, joka
kokee aistillisen
pinnan hyväilevän
hermoratoja
huomaavaisuudellaan
äänesi sointi
kutsuu,
rikastuttaa
maisemaa
olemassaolollaan
ja jos toisesta pystyy
näkemään muotojen
lisäksi syvyyden
sen miten elämä
on sinut rakentanut
kauneus auringossa
sateessa
ja tunnistaessaan
muitakin aikamuotoja
kuin silmiesi loisteen
vuosisatoja jalostunut
makuyhdistelmä
lihan levottomuus
aineettomuudessa
nälkä silmässä
katsoa tulevaisuuteen
kaipuun tehdessä
pesäänsä eiliseen
samea tietoisuus
olla oikeassa tai
tulkita tunteitaan
väärin
riisua itsensä
sieluaan myöden
aloittaa periaatteista
ja tutkia tekojen
vaikutusta lopputulokseen
voimattomuuteen, jota
jokainen
tuntee sielunsa
perimässä
kun katse repii
esteet ja
tunkeutuu
sisimpään
kyselee tunteesta
yrittäessään tulkita
pulssia,
elämän luomaa
panssaria, joka
ajoittain tuntuu
valheelta
eihän kukaan
voi jättää itseään
suojaamattomalla
tavalla toisten
luettavaksi
jostain syystä
kuva tuppaa
aina vääristymään
suusta suuhun
levitetyllä
informaatiolla
myöhäistä
kiinnostus oli
jo herättänyt
koko ruumiin
ihokarvat väreilivät
adrenaali
euforiassa
pintakiilto hyväili
pehmeää luonnetta,
kauniita ajatuksia
ihmisen kyvystä
poistaa ehdottomuus
jokapäiväisestä
yrittäen tähyillä
oliko tämä
se katse,
joka katsoo
nähdäkseen
rakkauden
joka on
eroottista lataustakin
enemmän
herkkyyden hidasta
palamista,
joka sulauttaa
yhteen
siinä todellisuudessa
sanoja ja ajatuksia
suojannut
kilpikin sulaa
keveys, jolla
on aina kaunis
vastakaiku
nautinto, joka
on jaettava
saadakseen
onko tämä
ihmisen etsimä
tyytyväisyys
mitä tapahtuu
toteutuneille
odotuksille
ovatko silmät
edelleen
rakkauden muotoiset
alkaako niiden
takana oikea
elämä
kyky kohdata
iho, suu
sisältö, joka
ei tuntuisi
vieraalta suudelman
loputtua
rakkaus on
fyysisyydessään
myös sanoja
peto, joka raapii
öisin
ja
palvoo päivisin
katse, joka
ei näe toista
luottaessaan
asioiden tapahtuvan
murtuuko se
taian odotetaan
liikuttavan mieltä,
sydäntä
jotta jokaisessa
erossa syntyisi
ikävä
vapaus tuntea
haluavansa
lähemmäs, jotta
kahden ihmisen
synnyttämä
taide olisi
rajatonta
elämän
kaunis ja
suostutteleva sävy
mukavuuden halua
joka liian helposti
maalaa
naiivin viivan,
joka seuraa
elämän halki
sellainen katselee
ainoastaan pingottunutta
uhkeaa povea
ja
yrittää vuodattaa
niihin kaikki
elämän vääryydet
onko se riippuvuus
vai
ominaisuus
onko fiktio lääke
ahdistukseen,
elämän kääntöpuoleen
nuora, joka
pyörittää
huumorintajua
viuhkaksi levinneisiin
hiuksiin
alkoholin korventaa
kurkkuani,
tuntuu kuin
endorfiinit lopettaisivat
kivut
miksi tuntuu,
että olisin
alussa elänyt
kauneuden heijastuksissa
ja nyt
kaikki tuntuu
olevan
kylmän hypotermiaa
piittaamattomuuden
vaippa,
joka on
laitettu ahdistuksen
suojaksi
osaksi eri planeettaa
tai galaksia
harhakuvitelmista
takaisin omiin
piirteisiin
hiljaisuuden palatessa
soimaan korviini
jäljelle jää
ripaus voimaa
sulkea nyt
tämä kirja
pitäisi lopettaa
turhanpäiväinen ja
keskittyä olennaiseen
olisi löydettävä
tyyli ja kyky
ilmaista
kissoillakin on kiima
aika,
huomiota hakeva
kyky mouruta
katsoa vuodenaikojen
vaihtelua,
kuuman kesän
luomaa tuoksua
nuoruutta, joka
muuttaa miehen
kevään
syksyksi
antamalla
talven vaientaa
vakavan naisen
nautinnon
yön kauneimmat
äänet
anastaminen kuulostaa
varkaudelta
mutta jos
vie mielen
koskettaa sydäntä
onko se
tyydytys,
tarve vai
henkinen tila
matalalla
hehkuva aurinko,
joka saa
muotonsa sanojen
voimasta
eroottinen potentiaali
jomottaen pään
ja hävyn välillä
kuin sormi, joka
kokee aistillisen
pinnan hyväilevän
hermoratoja
huomaavaisuudellaan
äänesi sointi
kutsuu,
rikastuttaa
maisemaa
olemassaolollaan
ja jos toisesta pystyy
näkemään muotojen
lisäksi syvyyden
sen miten elämä
on sinut rakentanut
kauneus auringossa
sateessa
ja tunnistaessaan
muitakin aikamuotoja
kuin silmiesi loisteen
vuosisatoja jalostunut
makuyhdistelmä
lihan levottomuus
aineettomuudessa
nälkä silmässä
katsoa tulevaisuuteen
kaipuun tehdessä
pesäänsä eiliseen
samea tietoisuus
olla oikeassa tai
tulkita tunteitaan
väärin
riisua itsensä
sieluaan myöden
aloittaa periaatteista
ja tutkia tekojen
vaikutusta lopputulokseen
voimattomuuteen, jota
jokainen
tuntee sielunsa
perimässä
kun katse repii
esteet ja
tunkeutuu
sisimpään
kyselee tunteesta
yrittäessään tulkita
pulssia,
elämän luomaa
panssaria, joka
ajoittain tuntuu
valheelta
eihän kukaan
voi jättää itseään
suojaamattomalla
tavalla toisten
luettavaksi
jostain syystä
kuva tuppaa
aina vääristymään
suusta suuhun
levitetyllä
informaatiolla
myöhäistä
kiinnostus oli
jo herättänyt
koko ruumiin
ihokarvat väreilivät
adrenaali
euforiassa
pintakiilto hyväili
pehmeää luonnetta,
kauniita ajatuksia
ihmisen kyvystä
poistaa ehdottomuus
jokapäiväisestä
yrittäen tähyillä
oliko tämä
se katse,
joka katsoo
nähdäkseen
rakkauden
joka on
eroottista lataustakin
enemmän
herkkyyden hidasta
palamista,
joka sulauttaa
yhteen
siinä todellisuudessa
sanoja ja ajatuksia
suojannut
kilpikin sulaa
keveys, jolla
on aina kaunis
vastakaiku
nautinto, joka
on jaettava
saadakseen
onko tämä
ihmisen etsimä
tyytyväisyys
mitä tapahtuu
toteutuneille
odotuksille
ovatko silmät
edelleen
rakkauden muotoiset
alkaako niiden
takana oikea
elämä
kyky kohdata
iho, suu
sisältö, joka
ei tuntuisi
vieraalta suudelman
loputtua
rakkaus on
fyysisyydessään
myös sanoja
peto, joka raapii
öisin
ja
palvoo päivisin
katse, joka
ei näe toista
luottaessaan
asioiden tapahtuvan
murtuuko se
taian odotetaan
liikuttavan mieltä,
sydäntä
jotta jokaisessa
erossa syntyisi
ikävä
vapaus tuntea
haluavansa
lähemmäs, jotta
kahden ihmisen
synnyttämä
taide olisi
rajatonta
elämän
kaunis ja
suostutteleva sävy
mukavuuden halua
joka liian helposti
maalaa
naiivin viivan,
joka seuraa
elämän halki
sellainen katselee
ainoastaan pingottunutta
uhkeaa povea
ja
yrittää vuodattaa
niihin kaikki
elämän vääryydet
onko se riippuvuus
vai
ominaisuus
onko fiktio lääke
ahdistukseen,
elämän kääntöpuoleen
nuora, joka
pyörittää
huumorintajua
viuhkaksi levinneisiin
hiuksiin
alkoholin korventaa
kurkkuani,
tuntuu kuin
endorfiinit lopettaisivat
kivut
miksi tuntuu,
että olisin
alussa elänyt
kauneuden heijastuksissa
ja nyt
kaikki tuntuu
olevan
kylmän hypotermiaa
piittaamattomuuden
vaippa,
joka on
laitettu ahdistuksen
suojaksi
osaksi eri planeettaa
tai galaksia
harhakuvitelmista
takaisin omiin
piirteisiin
hiljaisuuden palatessa
soimaan korviini
jäljelle jää
ripaus voimaa
sulkea nyt
tämä kirja
pitäisi lopettaa
turhanpäiväinen ja
keskittyä olennaiseen
olisi löydettävä
tyyli ja kyky
ilmaista
kissoillakin on kiima
aika,
huomiota hakeva
kyky mouruta
katsoa vuodenaikojen
vaihtelua,
kuuman kesän
luomaa tuoksua
nuoruutta, joka
muuttaa miehen
kevään
syksyksi
antamalla
talven vaientaa
vakavan naisen
nautinnon
yön kauneimmat
äänet
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=N7eJ1y__1VA
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ja toinen juttu, joka tästä tuli mieleen... mä kun aina sanon olevani avoin - ja niin sanovat muutkin, etenkin mun raapustuksiani lukevat - mutta... se avoimuus rajoittuu aika paljon tekemisiin ja vain osin tunteisiin, ainakaan sellaisiin tunteisiin joita kertoisin suoraan jollekin. Mä en ole kovin hyvä päästämään ketään ihan lähelle...enkä kertomaan ihan kaikkea... silmistäkin näkee vain osan ja usein vain sen jonka haluaa nähdä...
Hieno, osuva, ajatuksia herättävä runo.
Sivut