Into The Mystic

Runoilija New England

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> New England kuva
mies
Julkaistu:
665
Liittynyt: 14.10.2011
Viimeksi paikalla: 3.11.2024 13:39

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

“Love is the longing for the half of ourselves we have lost.”  



Vuodet

Niin se
ihmistäkin liikuttava 
hetki saapui,
sydämen pulssi
laskiessaan vuosiaan

jotain mitä
ilman ei voi kuulla
itseään, 
hiljaisuutta

täyttäessään
omaa mittaansa,
antaessaan maansa murheiden
vielä odottaa

seistessään omilla jaloillaan
ja katsoessaan 
lumen peittämiä
jykeviä kuusia

elämänsä lankaa
silmissään
ja vaikka
hän hukkuisi
tähän kauneuteen 

hän lähtisi
hymyillen ja 
elämän maku kielellään

ollen osa samaa unelmaa
samaa 
hiljaisuutta ja rakkautta tulvillaan



Näistä sanoista on tahdikkuus kaukana

Olet kehosi varjo, silmäni liikkumaton
mutta putoat pimeästä valoosi
ja nyt nimesi on tavoittamaton taivaanranta,
josta muovaat ruumiisi

himoitsemasi kaukaisuutesi

olemalla uusi aika
uusi sisältö ja sen rosoiset ääriviivat

hetki jolloin tiedät muuttuneesi arvoitukseksi

enemmän kuin muistojesi haamu

mielikuvitelmaa jostain toisesta

ja miten se epätodellisuus antaa todellisuuden

tulevan rakkauden, joka läikähtää valoisaan nimeesi



Huojuva heinä

Elämän jos
antaa pantiksi,
miten sen
osaisi lunastaa
 
miten se
monen
vuosikymmenen
vaiteliaisuus
muuttuu ääneksi
 
miten kaksi
osaakin hengittää
samaan tahtiin,
tuntea elämän
virtaavan sisään ja
ulos
 
miten vuodet ovat
sitä muokanneet,
saaneet suunnistamaan
vaistojensa varassa
 
säteillä me
tason kielekkeellä
saamatta kosketusetäisyyttä
mihinkään
 
pelkääkö
se onnentunnetta,
koska tietää
sen
muuttuvan hyvästeiksi
 
kiihkon,
hellyyden
 
kaiken sen
rakkauden joka
on tehty toisillensa
 
silti se
hyökyy maailmaan
 
vaikka ihminen kulkee
ajassa kohti
tuntematonta
 
vaikka iho kuoriutuu
kerros kerrokselta
 
se tuntee rakkauden
kaipuumme,
ja niin siitä
versoo elämä,
huojuva heinä
 
sellainen hetkessä
siintävä välähdys,
joka ohimenevässä
tunteessaan
on onnellinen
 
jos vain sinä tulisit



Joka päivä ja joka ikinen yö
 
 Siinä lyhyesti elon retki
 ja summa viisauden ja määrä maan.
 
 Elämän, vapauden se ansaitsevi,
 ken itselleen ne kiistää joka hetki.
 
 Hän läsnä, rakkaus,
 käy vankkumatta täällä vaarain tiellä.
 
 Puhtaampi on tuskani kuin riemuni,
 kirkkaamat pilvet ja vihreys maan.
 
 Elämä, opeta minua onneni mennen
 syvemmin sinua rakastamaan.
 
 Hän tulee taas, te ilon tunsitteko
 niinkuin aalto.
 Se tuli hänen askeleitaan ennen
 
 Kipinä kirkkain, tuli pyhä
 kuin tähti tiellään pyhiinvaeltajan.
 Kun katkee, kirpoo kahleet kaiken,
 ajan,
 
 Sä loista aina, palat yössä yhä;
 
 RAKKAUS
 
 katseessa syvä.



Vastakohtaisuuksia

Kovuudelle on monta määritelmää
Pehmeys, onnen myötäjäinen
äänesi painolla
rakastan


Round and round

Olen kulkenut
ympyrää
silmät sidottuina

yksikään kierros
ei merkitse mitään

elämän sietämätön
totuus

luulen olevani
piilossa ja
kaikki onkin
läpinäkyvää

mutta ne silmät
eivät sitomattominakaan
näe tekojen ääreen

läpinäkyvän valheen
läpi

tottelevat vain käskyjä
ja säilyttävät kunniansa

huolettoman vastuuttomuuden
tunteen

ja karuselli vaan pyörii



Perhoskesä

Olen lentänyt
ja etsinyt
tehdessäni mielikuvistani
päivän ja
odottanut sitä
mikä koskaan ei tule

yötä joka olisi
epätodellisen vastakohta
kuorien todellisuuden
esiin

eksyttäisi epätoivon
kaukaisten ääreen

hämmennys on
hänen nimensä,
se jota kieli ei
satuta

kuiskaus ei sytytä,
ainoastaan aistit
heräävät naamioiden
takaa

ne jotka ovat himon
ja rakkauden väliin
kätkeytyneet,
harhailevaan huokaukseen
paenneet

vuodenajat taipuvat
päivästä iltaan
keväästä kesään
kertoen salaisuuksiaan

kalpeiden kasvojen ääreen

kuollen laillamme
onnellisena,
kaivaten syvästi ja
eläen vain sitä yhtä ainoaa varten



Don't Dream It's Over

Elämä

on pesäänsä
mahtumattomille
poikasille
kurkistus horisonttiin

vanhukselle
käyntikorttinsa
jättänyt
rosvo

seisovaksi
muuttuneen ilman

jalkapohjaa hiertävä
tekemätön

nyt kun
katson eteeni

haistamalla eilisen

hellalle palaneen
elämän rippeen

mustelman, joka
nousee tallotuista
unelmista

huomisen viereen
nukahtavasta
rakkauden äärestä

kiihkosta
tislaantuneet sanat

eletty elämä

kyky rakastaa
kunnes kipua
ei enää tunne

ole olemassa

ja pimeys
silmissä

hymyilevää iloa täynnä



Shine On Me

Sokeassa metsässä
alastomien puiden
pimeydessä
minun valtakunnassani,
sinut minä tahdon

Sielussani palaa
jäähyväisten roviolla
syyllisyyden risti
täynnä nälkäisiä suita,
mutta sinut minä vain haluan

Vaellan varjoissa
auringon ympäri
etsien vapautta
silmiesi kaukaista väriä
joka ovien raoista
aiheuttaa viluni ja vapinani

Jäätyneen ihon lailla
kouristaa peilikirkas kaipaus
tihkuvana räntänä
hokien kosketuksen kipinää
toivoen jään särkyvän välillämme
sillä sinun kosketustasi minä vain haluan

"See me walking, see me crawling
Shine, shine on me"



Live Tomorrow

Pitääkö pystyä
luottamaan, jotta voisi
rakastaa,
välittäisinkö toisesta
ihmisestä enemmän kuin
itsestäni
pitäessäni silmää iskevää
hymyä kädessäni

miksi murtaisin lumouksen?

vain seinä erottaa
elävästä elämästä,
murtaisinko sen
vai odottaisinko
kutsuvaa kättä ja
vetäisin sen itseeni,
maistamalla sen
pahetta

yksinäisyydessä ja
yksin hän viihtyi
ei kaivannut seuraa,
side silmillään
erossa maailmasta,
siitä josta voi
uneksia
ei koskettaa, eikä nähdä
ei laulaa
ei.. ei.. ei.. ei…

sataa,
sataa rankasti
hän tuntee,
aivan kuin sadepisarat
olisivat luoteja
lävistäen sisimmän
tehden reikiä,
aukkoja joista
elävänä kuolleen kirkkaus
saa otteen,
yksinäinen kipinä
uhmaamassa alistumisen
hämärää sadetta

nytkö se tapahtuu,
sekö jo tapahtuu,
elän huomisen
peilin kuvaa seuraten
kaukana nykyisyydestä
lähempänä eilistä
murtamalla seinän,
poistamalla silmiensä
siteen, peiton
rikkoen peilin,
jonka kuva
todellistuu hauraana,
ehyempänä

en katso enää
taakseni vaan tähän
hetkeen, joka viiltää
partakoneen terän lailla
kuunnellen uhmakasta
hengitystäni,
elämänkilistyksen hetkellä
katson murtuvia muureja
ja tunnen hyvän olon virtaavan
taas sisuksiini ja ne
hehkuvat eksyneet pisarat
täynnä eloa kuin
vastaruokittujen poikasten
hymyilevät suut



Taas kuutamolla

Vaikka kuun sirppi
neitsyen kohtua valaisisi
ei se meitä perisynnistä
vapauttaisi,
kompuroimatta korjaisi
ja aurinkoa synnyttäisi
paitsi rakkaudesta



Vapaus

Vapauden ihana hetki,
ei yhtään lupausta
ei voittajia, eikä häviäjiä
tuntea vapauttava tuoksu matkan päästä
sillä rajattomana tiedät
missä rajasi kulkee
Kadota hetkeksi ja astua sen yli
saapumatta koskaan perille



Sataa

Taas sataa,
tuulesta ratiseva pisara
kosteutena ihon läpi
Tuska sammuu,
mutta se ei armahda
Monta ihonmyötäistä
hienopesua siliäville,
jumalan lahja viattomille



Ahonlaita

Maailma on täynnä
pyyntöjä ja kieltoja,
pieniä kiellettyjä syntejä
Lakipisteen hurmos
huutaa vapautta
puraista eroottista kokemustaan
Imeä ja niellä
tuntea viipyilevän makean röpelöinen maku,
rönsyjen hidas nautinto
Suuret punaiset mansikat

 
 
Tyhjyys

sinä päivänä
päättymätön jomotus
kuvasi ihon karheampaa
nukkaa

sireenit eivät
kukkineet,
tuottaneet iloa

syksyn painostava
raskaus lisäsi
hennon varren
taakkaa

niityn laidan kukkia
ei keinunut
tuulessa,
oli vain turhuus
kaikki arkiset
asiat

minun todellisuuteni ja
unohdus

ympyrän muotoinen
aika, joka
tikitti

jättäen jäljen

rusketusraidan, joka
oli menettänyt
ystävänsä
auringon pimeyteen

aavistuksen
tiedosta,
kaiken rakkaan
ja tutun
muuttumisesta
palaamattomaksi

kitalaen takaa
karheus yritti
muistella suudelmaa

havuneulasia ja
omenakukkia onnen
rehottaessa aina
seuraavassa
mahdollisuudessa
koskettaa ja
kurottaa kädellään

mutta tuo
kaunis lupaus
oli muuttunut

kuiluun kuului
enää
tuskainen huuto

kuinka se takertui
selkärankaan ja
pisteli iholla

se piti korvia
yrittäen raahata
väsymystään,
mielettömyyden
taakkaansa

surun elementtiä
mutta se
halusi vain
itkeä ikäväänsä ja
kirjoittaa jäähyväisiä

jokaisella on
omanlaisensa herkkyys

kasautuneet pilvet,
jotka satavat tai
keräävät
purkauksettomia
ukkosia

tuoksut menneisyydestä
olivat enää
muisto taivaan
heleästä väristä,
posken untuvasta

ruumiin tottelemattomuus
kosketti myös
muistia,
tahtoa

tuntui kuin
vastuu olisi siirtynyt
pois tuijottavista silmistä

voiko sellaista enää
kantaa jos
ei tunne
rakkauden olemassaoloa

kuilukin tuntui jo
hävinneen
huudon kaiuissa
elämän
tarkoituksettomuuteen


~~~~~~~~~~


Taas se sama
tyhjyys

josta kaikki
häviää
sattumanvaraisia puroja
seuraten

ihmisyys puhuttelee
toisella nimellään
kutsuen ajattomuuteen

katkonainen hengitys
saa käden tärisemään

äänettömyys valtaa
jokaisen tavun.
irrottaa juuret
aakkosista ja
puhuu enää
hermojen kireydellä

kenellä on nyt
valta,
tämän maailman
hauras eheys,
kaukainen haave

toive olla jossain
muualla

kuka pelastaisi itseltä,
olosuhteilta
maailman kylmyydeltä

piirtäisi sen
viivan joka
koskettaisi

poistaisi lopullisen
nöyryytyksen

saisi astumaan
itsensä ulkopuolelle,
tulisi ja menisi
ovista
saamalla jokaisella
heilahduksella
ymmärryksen

lukisi mykkää
elämää,
liikkumatonta kuvaa

tyhjää ja täyttä
unissa, valveilla
ja ennen kaikkea
aisteilla

kuinka hetken
paino ylittää
ajallisen sietokyvyn
keston

taivaan ja torstain
välinen helvetti
hengittämässä saastunutta
ilmaa

miten se sielun
itseys kiertyy
akselinsa ympäri

ravistaa saumoja
astumalla takaisin
kohdilleen

nousevaan aamuun,
jossa kaipaus laskeutuu
ottaa oman paikkansa
tehden kaikesta
pehmeänpää ja
hiljaisempaa

ei tarvita sideharsoa
ei hoivaa
todellisuuden sirpaloituessa

näyttäessä tragedian ja
elämän välisen
eron

sen, jossa
päivä
riisuu yön,
kiitollisuus surun

ja tyhjyyden
mystisyys
ottaa omansa
viimeisen kerran
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tuo loppu kruunasi runosi!
Kiitos Heidi kommentista.
Ei kestä kiittämistä! Tykkään ja pidän myös muista sun runoista, mutta en millään ehdi kaikkia ja kaikkien runoja kommentoimaan...se ei silti tarkoita ettenkö pitäisi niistä!
Täytyy muistaa, että mikään ei ole turhaa, eikä tyhjää.
Jaa, olikohan se tuntemattomassa sotilassa, kun Hietanen ihmetteli mihin lutei tarvitaan? Komppaan Hietasta ;)

Kiitos jälleen Star.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
New England The touches I greet, the love that I meet 24.9.2022 1 Runo
New England Yhtenä Iltana 18.9.2022 3 Runo
New England What's the frequency 24.7.2022 2 Runo
New England Ota ajatus ja liikuta mua ( ota syliin ja suutele mua) 22.7.2022 1 Runo
New England Olettamuksia 15.7.2022 1 Runo
New England Kielletty leikki 14.7.2022 1 Runo
New England Lost my Faith 13.7.2022 2 Runo
New England Blue 8.6.2022 1 Runo
New England Do you close your eyes 4.6.2022 2 Runo
New England Ever Dream (End of an Era) 1.5.2022 2 Runo
New England Piste 16.4.2022 2 Runo
New England Minä liityin sinuun 15.4.2022 2 Runo
New England Unbreakable 26.3.2022 1 Runo
New England Cold day In the Sun 26.3.2022 1 Runo
New England Somewhere only we know 14.3.2022 1 Runo
New England Soldier of Love 12.3.2022 1 Runo
New England Love is Strong 12.3.2022 1 Runo
New England Ollaan hiljaa vain 9.3.2022 1 Runo
New England The temple of the King 9.3.2022 1 Runo
New England Livin' Thing 26.2.2022 1 Runo
New England Rebel Rebel 25.2.2022 1 Runo
New England Modern Love 23.2.2022 1 Runo
New England Straight for the Heart 19.2.2022 2 Runo
New England Ashes to Ashes 15.2.2022 1 Runo
New England Shape of my Heart 13.2.2022 1 Runo
New England Rainbow Eyes 5.2.2022 1 Runo
New England Ain't no Sunshine 23.1.2022 1 Runo
New England Hard blues Shot 22.1.2022 1 Runo
New England It's my Life 9.1.2022 2 Runo
New England Such a Shame 8.1.2022 1 Runo
New England Never Let Me Down Again 2.1.2022 1 Runo
New England Haaveiden virta 2.10.2021 0 Runo
New England Time 26.9.2021 2 Runo
New England Love of my Life 11.9.2021 0 Runo
New England Morning Sun 5.9.2021 0 Runo
New England Do you read me 4.9.2021 0 Runo
New England Riittääkö 3.9.2021 0 Runo
New England J'attends de nous 1.9.2021 0 Runo
New England Kurjuuden Kuningas 29.8.2021 0 Runo
New England Ymmärrys 22.8.2021 0 Runo
New England Pimeän kasvot 20.8.2021 0 Runo
New England Kohtalomme 17.8.2021 0 Runo
New England Message in a Bottle 15.8.2021 0 Runo
New England Spirits in the Material World 14.8.2021 2 Runo
New England Vill Ha Dej 8.8.2021 0 Runo
New England How deep is your Love 18.7.2021 4 Runo
New England Rosanna 17.7.2021 0 Runo
New England Shine on Me 16.7.2021 2 Runo
New England With My Mind 15.7.2021 0 Runo
New England Love Bites 14.7.2021 0 Runo

Sivut