Tulet istut
vierelleni
tavallasi katsoa
surujen ja salaisuuksien
takaa vaitioloni
ymmärtävään hiljaisuuteen
salaisesti vaihdettuun
suudelmaan,
varovaisen valon
luodessa mahdollisuuden
kyvyn oivaltaa
aamun aikomusta
näyttäytyä parhaana
mahdollisena näköalana
kuten sirous ja säntillisyys
muodostaa sillan
auringon ja avoimen
sylin yhteyteen
kirkkaus, joka
korostuu
kiiltävän puun,
pukeutumisen ja
hyväntuulisuutta seuraavan
sekavuuden ansioksi
muuttua osaksi
suurempaa kokonaisuutta
päivän yrittäessä
sormien hellyyden
painolla raottaa
verhonsa
halunsa kellua
hetkessä
untuvaisessa herkkyydessä
tunnustellen hyvää oloaan
onko ihmiseen
kaiverrettu
ne kaikki
nautinnon häiveet,
jotka elämän
kolhujen takana
liikuttavat sydämen
pieniä ja suuria
kuohuja
katsovat
ajatuksessa syntyviä
kohtalon uskomuksia,
joita tuntui kimpoilevan
enemmän kuin keskimäärin
salaisuuksia pelehti
persoonattomissa
kulisseissa
uskaltamatta tulla
lausutuiksi,
ne sanat
roikkuivat vain
painavina ilmassa
terävän kielen
odottaessa kohtaamista,
tulevaisuuden
haastamaa harkittua
ja tietoista
hengähtäen
säkenöivän punaisen
huulen sinkoilevia
kultaisia kipinöitä
elämän raottaessa
toden teolla
verhoaan,
antaen ajatuksen
karata muiden
kosketeltavaksi
aina jossitella voi
sinä
minun mielessäni
ja kun
katselen sinua nyt
vieraita ääniä
kuuntelen,
nöyryyden mitatessa
aikaa
vainoharhaa
valvoen öitäni
irrottaakseen sieluni
itkeäkseen rakkauttaan
ja kantaakseen
vapisevaa sydäntään
kuinka kyyneleet
putoavat ja
ihmettelevät
kuinka uhraus
elämälle tehdään
ja kuinka rikkoutunut
peili näyttäsi
sileän tien,
minne se raja
vedetään
jotta voisi tuntea,
jotta voisi ymmärtää
kadehtia unien tuomaa
yhtä vapaata
pudotusta
vuorovesien tuomaa
raikkautta
ja kuiskaillen
kuunnella ovatko
valheita
sielusi toiveita
sokeriin käärittyjä
elämättä jääneitä
hetkiä, joita
aamunkajo peittelee
ja niitä joita
ääneen pyydetä
koskaan ei
aina jossitella voi
ajatuksilla, jotka
ovat harhautuneet
syksyyn ja sen
pimeisiin
ilmanvireeseen,
ohueen lasimaiseen
syvään väsymykseen,
jonka elämä
oli halujensa
mukaiseksi muovannut
persoonallisuuden
kuiva maaperä
ei saanut yhtäkään
uutta ajatusta
kukoistamaan
muistellessaan niitä
alasti nukuttaja
öitä, runsauden tunnetta,
jossa tahto ja
tarpeet kohtasivat
saaden hengen
liikkuman tavalla,
jossa lattialankkujen natinakin
ymmärsi mitä
todellinen läheisyys
tarkoittaa
kuinka ihon kosketus
halusi hemmotella,
leikkiä luonnossa
luonnottomalla,
sormiharjoituksia
soittimellaan
ääniä
nautintoa, jota
hyppäämällä vain
voi saada,
koskettaessaan
omaa ilon korkeutta,
jota myös
”high”si kutsutaan
suudelman yhdyntää,
jossa halu imee
ja siirtyy seuraavalle
tasolle
kuten runoilija
kirjoittaa sanansa
ja se nauru,
joka taivuttelee
kaksinkerroin,
tiputtaa ilon kyyneleet
ja sanomattomat
sanat
sanomattomat sanat,
ne jotka nyt
selällään maatessa
hengittävät raskaasti
ja pyörittivät sinisen
mitäänsanomatonta taivasta
tuntui kuin olisi
kävellyt vastaan
kauan odotettua
vierasta, naista
ja halunnut antaa
halulleen periksi
juosta,
karkaamalla
estottomuuden
tuomiin ajatuksiin
mutta kaikesta
puuttui vapaus,
vain pakottaminen
nousi kaikessa
häpeän tunteena
tyytyväisyys oli
luonut kuorensa,
pidätellyn ilonsa
piiloutua ja paeta
arjen rutiineihin,
ymmärtämättömyyteen
ajan näyttäytyessä
kellon tyhjänä
näyttötauluna,
yksikään viisari ei
värähtänyt
oli vain apatiaan ja
vääriin valintoihin
kuolleita kehoja,
jotka anteeksipyytelivät
kohtaloaan
Ihmisen voi
tappaa koleralla ja
rakkaudettomuudella,
saavuttaa ikuisuuden
ja äärettömyyden
ja vaikka rakkauden
kauneus on jotain
käsittämätöntä,
saattaa viimeinen
vallitseva ajatus
tajuta sen
kun on hiljaisuus,
äärimmäisen valitettava
tosiasia
puhun rakkaudesta
ollakseni se parempi mies
vierelleni
tavallasi katsoa
surujen ja salaisuuksien
takaa vaitioloni
ymmärtävään hiljaisuuteen
salaisesti vaihdettuun
suudelmaan,
varovaisen valon
luodessa mahdollisuuden
kyvyn oivaltaa
aamun aikomusta
näyttäytyä parhaana
mahdollisena näköalana
kuten sirous ja säntillisyys
muodostaa sillan
auringon ja avoimen
sylin yhteyteen
kirkkaus, joka
korostuu
kiiltävän puun,
pukeutumisen ja
hyväntuulisuutta seuraavan
sekavuuden ansioksi
muuttua osaksi
suurempaa kokonaisuutta
päivän yrittäessä
sormien hellyyden
painolla raottaa
verhonsa
halunsa kellua
hetkessä
untuvaisessa herkkyydessä
tunnustellen hyvää oloaan
onko ihmiseen
kaiverrettu
ne kaikki
nautinnon häiveet,
jotka elämän
kolhujen takana
liikuttavat sydämen
pieniä ja suuria
kuohuja
katsovat
ajatuksessa syntyviä
kohtalon uskomuksia,
joita tuntui kimpoilevan
enemmän kuin keskimäärin
salaisuuksia pelehti
persoonattomissa
kulisseissa
uskaltamatta tulla
lausutuiksi,
ne sanat
roikkuivat vain
painavina ilmassa
terävän kielen
odottaessa kohtaamista,
tulevaisuuden
haastamaa harkittua
ja tietoista
hengähtäen
säkenöivän punaisen
huulen sinkoilevia
kultaisia kipinöitä
elämän raottaessa
toden teolla
verhoaan,
antaen ajatuksen
karata muiden
kosketeltavaksi
aina jossitella voi
sinä
minun mielessäni
ja kun
katselen sinua nyt
vieraita ääniä
kuuntelen,
nöyryyden mitatessa
aikaa
vainoharhaa
valvoen öitäni
irrottaakseen sieluni
itkeäkseen rakkauttaan
ja kantaakseen
vapisevaa sydäntään
kuinka kyyneleet
putoavat ja
ihmettelevät
kuinka uhraus
elämälle tehdään
ja kuinka rikkoutunut
peili näyttäsi
sileän tien,
minne se raja
vedetään
jotta voisi tuntea,
jotta voisi ymmärtää
kadehtia unien tuomaa
yhtä vapaata
pudotusta
vuorovesien tuomaa
raikkautta
ja kuiskaillen
kuunnella ovatko
valheita
sielusi toiveita
sokeriin käärittyjä
elämättä jääneitä
hetkiä, joita
aamunkajo peittelee
ja niitä joita
ääneen pyydetä
koskaan ei
aina jossitella voi
ajatuksilla, jotka
ovat harhautuneet
syksyyn ja sen
pimeisiin
ilmanvireeseen,
ohueen lasimaiseen
syvään väsymykseen,
jonka elämä
oli halujensa
mukaiseksi muovannut
persoonallisuuden
kuiva maaperä
ei saanut yhtäkään
uutta ajatusta
kukoistamaan
muistellessaan niitä
alasti nukuttaja
öitä, runsauden tunnetta,
jossa tahto ja
tarpeet kohtasivat
saaden hengen
liikkuman tavalla,
jossa lattialankkujen natinakin
ymmärsi mitä
todellinen läheisyys
tarkoittaa
kuinka ihon kosketus
halusi hemmotella,
leikkiä luonnossa
luonnottomalla,
sormiharjoituksia
soittimellaan
ääniä
nautintoa, jota
hyppäämällä vain
voi saada,
koskettaessaan
omaa ilon korkeutta,
jota myös
”high”si kutsutaan
suudelman yhdyntää,
jossa halu imee
ja siirtyy seuraavalle
tasolle
kuten runoilija
kirjoittaa sanansa
ja se nauru,
joka taivuttelee
kaksinkerroin,
tiputtaa ilon kyyneleet
ja sanomattomat
sanat
sanomattomat sanat,
ne jotka nyt
selällään maatessa
hengittävät raskaasti
ja pyörittivät sinisen
mitäänsanomatonta taivasta
tuntui kuin olisi
kävellyt vastaan
kauan odotettua
vierasta, naista
ja halunnut antaa
halulleen periksi
juosta,
karkaamalla
estottomuuden
tuomiin ajatuksiin
mutta kaikesta
puuttui vapaus,
vain pakottaminen
nousi kaikessa
häpeän tunteena
tyytyväisyys oli
luonut kuorensa,
pidätellyn ilonsa
piiloutua ja paeta
arjen rutiineihin,
ymmärtämättömyyteen
ajan näyttäytyessä
kellon tyhjänä
näyttötauluna,
yksikään viisari ei
värähtänyt
oli vain apatiaan ja
vääriin valintoihin
kuolleita kehoja,
jotka anteeksipyytelivät
kohtaloaan
Ihmisen voi
tappaa koleralla ja
rakkaudettomuudella,
saavuttaa ikuisuuden
ja äärettömyyden
ja vaikka rakkauden
kauneus on jotain
käsittämätöntä,
saattaa viimeinen
vallitseva ajatus
tajuta sen
kun on hiljaisuus,
äärimmäisen valitettava
tosiasia
puhun rakkaudesta
ollakseni se parempi mies
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=VEqFRznSNAs
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut