Sovinto voi
olla vaikea
asia
päästä sinuiksi
kaikkiruokaisen
aistillisuuden
kanssa
ymmärtää
yhtä ja
sulattaa
sattumanvaraista
mautonta
miettiä
suhteen mureutta
suhteessa
sen ikään
omatunto ja
häveliäisyys
tahtovat aina
taistella ja
nahistella
toinen tahtoisi
ryöstää,
toinen
asettaa rajoituksia
niitä
kaiken
pilaavia
sääntöjä
estää
kaipuun valeasun
päästä maaliinsa
kiihkonsa tyydyttäjänä
miksi sitä
nyt sanoisin
varkaus
vapaudesta
villiintyä,
nostaa noidankehä
taskuvarkaan
ulottuville
tunnetko
kuinka tuo
hauras kalvo
säilööntyy
erottamattomaan
osaan
tapakulttuuria
aika,
joka tietysti
on aina
kaiken tappaja
nytkin se
kovettaa ja
venyttää
mutta minä
en luovuta
anna
kenenkään kadottaa
tuoksuansa
ja sitä
persoonasta
tursoavaa
lumoa
luonnon luoma
täydennys
tai täydellisyys
miten vaan
mutta pirullisen
ristiriidan se
tuoksuttaa
helpointa
lienee siirtyä
hellyyden
osista toiseen
yksinkertaiseen
ja erityiseen
katso
katsotko sinä
kanssani
sen luomaa
kukintoa
kauneuden lajeja
joita ei voi
yksikään luoman
luoma vastustaa
ja
miksi ihmeessä
kuunteletko sinä
miksi
ihmeessä
kaiken näin
merkittävän keskellä
sielu herää
ja haluaa
puhdistautua
harjata ja jynssätä
syyllisyyden
tunteitaan
valtava puu
ja kukinto
sellaisia
hedelmättömiä
itsesyytöksiä
ja aikansa
kiehuttuaan
kilahtaa ilosta,
että elämä
ei ole pystynyt
vetämään
nenästä
vaan mekon
läheisyys
paidan vuotavan
pingoittunut
lataus sai
ilman väräjämään
se on hyvä
sillä se
tekee
rukouksesta
aina täydeksi
silmien ilon
välittäväksi
käänteeksi
veistoksellinen
vartalo,
tulee joku
madonna mieleen
mutta ei,
kyse on
lapsia synnyttäneestä
koneesta
joka ei
olut kokenut
rakkaudellisuutta
miten halusin
muuttaa
tuon ajan kulun
kohtalon
suudelmaksi, joka
olisi kevyt
kuin poutapäivän
kirkkaus
maisema,
joka
hyväilee
värehtivää
vettä
uurtaa tiensä
läpi
kunniallisuuden
auraten niin
syvältä,
että moraaliset
ennakkoluulot
käpertyisivät
ja höyrystyisivät
äärettömyyteen
vapauttaen
epäröinnin
vaistojen
esittää
ja haluta
vaatimustensa
toteutumiseen
raamatun
käärme
on jotenkin
vastenmielinen
omena haukka
minun käärmeeni
nostaa peiton
ja kietoutuu
vastaansanomattomuuteen
nääntyy
nälkää
ruuan äärelle
päästyään
sellainen nälkää
syö helposti
elävältä
repii ja raastaa
ilolla
tunteella
ja se
hitaasti kulkenut
elin oli
kuin
etana kohti
elämän
ehkä
suurinta päämäärää
taitamattomuus saisi
olla vaikka
toinen nimeni,
jos
jalkoja levittämällä
pääsee korkeimpaan
päämäärään
rauhaan ja
onnellisuuteen
niin se
lempi syttyy
ja polttaa rakastavaisia
mutta niin
helposti
kaikkeen tulee
rituaaleja
unta ja
toivomuksia
kahden unen
väliin syntyneitä
epämuodostumia
hitaat kyyneleet
edustaen kaipausta
ja synkkä
hekuma,
jossa
hauras kauneus
haki paikkansa
kaikessa
piti alkaa
etsi
kokonaisuutta
repiä näkymättömiä
naamioita
niitä ikuisen
helvetin
kahleita,
joita surkeat
sielut
ovat pullollaan
minä puhun
sinulle
sinulle
kaikissa
vuosissa
on pikaisuutensa
ja keveytensä
varkain tehtyä
persoonattomuutta,
mutta miksi
nyt tuntui
etten kohteena
ollutkaan minä
vaan ruumiini,
tutkimusmatka
aamusta
iltaan
päivästä
vuoteen
kaikessa
tuntui kuin
lakana olisi
olisi ollut välissä
vaikka kosketus
osui iholle,
miksi se
tuntui
kuolleen peitolle
läpitunkevaa ja
pimeää,
jonka
olemassaoloa ei
voisi epäillä
ja siinä se
nyt kuitenkin
on
kaikkensa
antanut
siemensyöksy
rukousnauha,
joka antoi
tyydytyksen
ruumiiseen ja
sieluun
puhdas ja
niin elinvoimainen
eläin,
jolla noustaan
meren syvyydestä
miksi meidän
piti rakastua
miksi kaikesta
piti näkyä
jumalan kuva
ja kun ei
näkynyt
miksi
ystävyyden temppelissä
roihusi kaksi
sydäntä
yhtyen leikkiin
ja mikään mahti
maailmassa
ei olisi voinut
estää oven sulkeuduttua
tulemasta sisään
rakastamiseen
tarvitaan rohkeutta
läpäistä
paksu sumu
hämärä
viekoittelee
viehätyksensä
luottamuksen antautua
niin
se rakkaus on
sellainen
kateuden jumala,
että oksat
katkeavat
tuulen lakatessa
hyväilemästä
vaisto
alkaa
ymmärtää
milloin
sisältö
ei vastaa
tuoteselostetta
kypsä rakkaus
rakastuu
vain kerran,
huikentelevaiset
taas leikkivät
sydämillä
kyllästyvät
väittäen
mahdottomuutta
esittää
sanoja
oikeita tunteita
alakuloisuus
syövyttää,
pilaa ihmisen
ja kun järki
loppuu hallitsemasta
se on kuolemaksi
siteet höltyvät ja
lopulta
katkeavat
ja se
kauhistuttava
tunteettomuus
ei ole
ihmisestä
se
kouristaa,
takertuu tähän
paperiin
kuin elämän
tähteeseen
ja jos
joku
joskus
kuoleekin lähtiessään
ei hätää
kyllä hänet
melko nopeasti
unohdetaan
vain ihmiset
pystyvät
puristamaan
kauneudesta
jotain
ainutlaatuista
karvattoman
syylän,
jota ei voi
puristaa
on vain
hullu,
joka uskoo
omiin harhoihinsa
vaihtaen maisemaa
masturboimalla
kuvittelemalla
normaalisuhteen
epätodelliseksi
siten että
rakkaussuhde
on aina
seuraavassa
tulevaisuudessa
luotuna
kera
kulkurin kuun
olla vaikea
asia
päästä sinuiksi
kaikkiruokaisen
aistillisuuden
kanssa
ymmärtää
yhtä ja
sulattaa
sattumanvaraista
mautonta
miettiä
suhteen mureutta
suhteessa
sen ikään
omatunto ja
häveliäisyys
tahtovat aina
taistella ja
nahistella
toinen tahtoisi
ryöstää,
toinen
asettaa rajoituksia
niitä
kaiken
pilaavia
sääntöjä
estää
kaipuun valeasun
päästä maaliinsa
kiihkonsa tyydyttäjänä
miksi sitä
nyt sanoisin
varkaus
vapaudesta
villiintyä,
nostaa noidankehä
taskuvarkaan
ulottuville
tunnetko
kuinka tuo
hauras kalvo
säilööntyy
erottamattomaan
osaan
tapakulttuuria
aika,
joka tietysti
on aina
kaiken tappaja
nytkin se
kovettaa ja
venyttää
mutta minä
en luovuta
anna
kenenkään kadottaa
tuoksuansa
ja sitä
persoonasta
tursoavaa
lumoa
luonnon luoma
täydennys
tai täydellisyys
miten vaan
mutta pirullisen
ristiriidan se
tuoksuttaa
helpointa
lienee siirtyä
hellyyden
osista toiseen
yksinkertaiseen
ja erityiseen
katso
katsotko sinä
kanssani
sen luomaa
kukintoa
kauneuden lajeja
joita ei voi
yksikään luoman
luoma vastustaa
ja
miksi ihmeessä
kuunteletko sinä
miksi
ihmeessä
kaiken näin
merkittävän keskellä
sielu herää
ja haluaa
puhdistautua
harjata ja jynssätä
syyllisyyden
tunteitaan
valtava puu
ja kukinto
sellaisia
hedelmättömiä
itsesyytöksiä
ja aikansa
kiehuttuaan
kilahtaa ilosta,
että elämä
ei ole pystynyt
vetämään
nenästä
vaan mekon
läheisyys
paidan vuotavan
pingoittunut
lataus sai
ilman väräjämään
se on hyvä
sillä se
tekee
rukouksesta
aina täydeksi
silmien ilon
välittäväksi
käänteeksi
veistoksellinen
vartalo,
tulee joku
madonna mieleen
mutta ei,
kyse on
lapsia synnyttäneestä
koneesta
joka ei
olut kokenut
rakkaudellisuutta
miten halusin
muuttaa
tuon ajan kulun
kohtalon
suudelmaksi, joka
olisi kevyt
kuin poutapäivän
kirkkaus
maisema,
joka
hyväilee
värehtivää
vettä
uurtaa tiensä
läpi
kunniallisuuden
auraten niin
syvältä,
että moraaliset
ennakkoluulot
käpertyisivät
ja höyrystyisivät
äärettömyyteen
vapauttaen
epäröinnin
vaistojen
esittää
ja haluta
vaatimustensa
toteutumiseen
raamatun
käärme
on jotenkin
vastenmielinen
omena haukka
minun käärmeeni
nostaa peiton
ja kietoutuu
vastaansanomattomuuteen
nääntyy
nälkää
ruuan äärelle
päästyään
sellainen nälkää
syö helposti
elävältä
repii ja raastaa
ilolla
tunteella
ja se
hitaasti kulkenut
elin oli
kuin
etana kohti
elämän
ehkä
suurinta päämäärää
taitamattomuus saisi
olla vaikka
toinen nimeni,
jos
jalkoja levittämällä
pääsee korkeimpaan
päämäärään
rauhaan ja
onnellisuuteen
niin se
lempi syttyy
ja polttaa rakastavaisia
mutta niin
helposti
kaikkeen tulee
rituaaleja
unta ja
toivomuksia
kahden unen
väliin syntyneitä
epämuodostumia
hitaat kyyneleet
edustaen kaipausta
ja synkkä
hekuma,
jossa
hauras kauneus
haki paikkansa
kaikessa
piti alkaa
etsi
kokonaisuutta
repiä näkymättömiä
naamioita
niitä ikuisen
helvetin
kahleita,
joita surkeat
sielut
ovat pullollaan
minä puhun
sinulle
sinulle
kaikissa
vuosissa
on pikaisuutensa
ja keveytensä
varkain tehtyä
persoonattomuutta,
mutta miksi
nyt tuntui
etten kohteena
ollutkaan minä
vaan ruumiini,
tutkimusmatka
aamusta
iltaan
päivästä
vuoteen
kaikessa
tuntui kuin
lakana olisi
olisi ollut välissä
vaikka kosketus
osui iholle,
miksi se
tuntui
kuolleen peitolle
läpitunkevaa ja
pimeää,
jonka
olemassaoloa ei
voisi epäillä
ja siinä se
nyt kuitenkin
on
kaikkensa
antanut
siemensyöksy
rukousnauha,
joka antoi
tyydytyksen
ruumiiseen ja
sieluun
puhdas ja
niin elinvoimainen
eläin,
jolla noustaan
meren syvyydestä
miksi meidän
piti rakastua
miksi kaikesta
piti näkyä
jumalan kuva
ja kun ei
näkynyt
miksi
ystävyyden temppelissä
roihusi kaksi
sydäntä
yhtyen leikkiin
ja mikään mahti
maailmassa
ei olisi voinut
estää oven sulkeuduttua
tulemasta sisään
rakastamiseen
tarvitaan rohkeutta
läpäistä
paksu sumu
hämärä
viekoittelee
viehätyksensä
luottamuksen antautua
niin
se rakkaus on
sellainen
kateuden jumala,
että oksat
katkeavat
tuulen lakatessa
hyväilemästä
vaisto
alkaa
ymmärtää
milloin
sisältö
ei vastaa
tuoteselostetta
kypsä rakkaus
rakastuu
vain kerran,
huikentelevaiset
taas leikkivät
sydämillä
kyllästyvät
väittäen
mahdottomuutta
esittää
sanoja
oikeita tunteita
alakuloisuus
syövyttää,
pilaa ihmisen
ja kun järki
loppuu hallitsemasta
se on kuolemaksi
siteet höltyvät ja
lopulta
katkeavat
ja se
kauhistuttava
tunteettomuus
ei ole
ihmisestä
se
kouristaa,
takertuu tähän
paperiin
kuin elämän
tähteeseen
ja jos
joku
joskus
kuoleekin lähtiessään
ei hätää
kyllä hänet
melko nopeasti
unohdetaan
vain ihmiset
pystyvät
puristamaan
kauneudesta
jotain
ainutlaatuista
karvattoman
syylän,
jota ei voi
puristaa
on vain
hullu,
joka uskoo
omiin harhoihinsa
vaihtaen maisemaa
masturboimalla
kuvittelemalla
normaalisuhteen
epätodelliseksi
siten että
rakkaussuhde
on aina
seuraavassa
tulevaisuudessa
luotuna
kera
kulkurin kuun
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=a5SpM0FVauk
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkää, pohtivaa, kaunistakin.. ja kaihoisaa ja kaipaavaa... hyvä runo.
Sivut