Elämä antaa
elämä ottaa
kuuntelee hiljaisuutta
olemalla kuin
pieni loukkaantunut
lapsi
puolihuolimaton
elehtijä
katsoen
valon hauraita
kehiä
ikävän pyörteitä
valkeiden
tuoksuvien
lakanoiden
ymmärrys
todellisuuden
suunnasta
~~~~~~
olen uskonut
elämässäni
ainakin yhteen
hivenen eksyksissä,
epävarmana mikä
mihinkin johtaa
selviten myrskyistä
karikoista
tuntien itseni
siunatuksi
jokaisen murheen
olen singonnut
tyhjyyteen,
tyhjästä lentänyt
hartaammin
lopettanut
muistamasta jokaista
sanaa,
lohtua
lohduttajia on
aina riittänyt
ihmisiä, jotka
halusivat jakaa
todellisuuden painoni
kaikki muistojen
terävät reunat,
ajatuksen
sanomattomista lauseista
ja siitä maisemasta,
johon
jokaisen tekisi mieli
astua
vaikeinta oli
palaaminen,
lopettaa uni
mihinkään
perusteettomaan
pimeä
valoton metsä,
suljettuja ja
avattuja salpoja
mutta se huone
oli jätettävä,
riuhtaistava
totutusta
hengittämään omillaan,
kuroa pimeä
tähtien loistaa
ehtymättömään
läpivalaisuun,
jossa
näkee yhden
elämän,
sivuseikoista
rakentuneen
kokonaisuuden
huomata ettei
vallankumous rikkonut
muureja,
pelastanut
palavaa taloa
siitä huolimatta
ilma on
sakeana
suuria sanoja,
kosmosta
myötätunnon
hivelemää
jumallista
estetiikkaa
~~~~~~
tunne, johon
jokaisen ihanne
ja utopia
voi liueta
elvyttää ja
pelastaa
aistikkuutensa
mikä on se
voima, joka
on välttämätön
ja peruuttamaton
ruumiin ja hengen
luomus, joka sykkii
kuin avohaava
tai murtuma
ruumissa
tuoden haureudelle
käsitteitä
himoja,
jotka sanelevat
ehtoja
liimautumiselleen
ihoon
~~~~~~
kuinka asiat
ympärillä
hajoavat,
vaikka painvoima
tunnustaa edelleen
olemassaolonsa
mielentilan luoman
vertauskuvan
opasteen
löytää
kaikista
kohtaamistani huulista
laskeutuva
lempeyden kajo
maku, joka
tarttuu ja
huutaa kiimansa
vapauteensa
taistella
oi kuinka tämä
hetki on kaunis
pysähtyä
~~~~~~
luodakseni
itselleni
luodakseni toiselle
rikkotun
symmetrian,
intohimon rajattomuuden
kehykset
sensuaalisuudelle
kyvylle kutsua
yltäkylläisyyttä
jokaisen ihmisen
lihallisuuden
ja älyn kokoista
suudelmaa
hyväillä ja
vapista niiden
kielen alla
moninaisuudella,
joka ei koskaan
tulisi tuntemaan
tyydytystä
ruokkia ja luoda
henkeä,
maallista kykyä
kiiruhtaa kohti
fantasiaa
löytääksemme sen,
jota etsimme
todistajaa
rakkaudellemme
~~~~~~
kuninkaan linnassa
rakkauden portilla
omatunto kysyy
rakastatko?
onko sinussa rakkautta
jota jakaa ja
herkutellen siemailla?
ojennat kätesi,
tartun siihen kuin
omenapuun kukkaan
siihen riettaaseen käteen,
jossa yhdistyy
onni, humala ja ykseyden
ihmeitä tekevä voima,
usko toiseen ihmiseen
mieleni muistoja
hulmuavia onnen hiukkasia,
ne tihkuivat meistä
tanssivin askelin,
asennoissa, joita en tiennyt
maan päällisen kantavan
ennen kuin sinä
rikoit ne muurit,
joita juuri myrskyjen
suojaksi rakensin
alkukantainen primitiivinen
tapa tehdä paimenesta
eläin, joka maistaa
rakastelun makeuden
virittää hiuksen hienon
elämänlankansa jouseksi,
saaden ylitsevuotavat
kouristukset aikaiseksi,
ihanaisen täyttymyksen
~~~~~~
ruumis, sielu
nautinnon tie
koreaksi koristeltua
hunnun painoa
kevyempinä
tuntevat
ilon ja onnen
kyyneleiden pesivän
järkensä menettäneenä
askeleissa, jotka
voi vain tällä
matkalla kulkea
tule ja suutele
maailma
se hellyys ja voima,
jonka tuo meidät lähemmäs
sitä tavoiteltavaa
taivaaseen astumisen
suloista kuolemaa,
jonka
hulmahtavat huulet
loputon jano
värisevä keho
parittelevat silmät
ja tyydytetty mieli
villieläimessä synnyttää
~~~~~~
vertailet nyt jo
sanojeni ruusua
ja ulkoista
viehkeää kauneutta,
jossa
auringon nuppu aukeaa,
rakkauden sateetta
kuolee pois
tuli ja liekit
hierovat pitkillä
pehmeillä sormillaan
voimakkaan
äärettömän keveyden
ja pehmeyden,
vain pieni
lepattava liekki
ja silti ne tuntevat
tulevat ja
rakastaen puhuvat
onnekkaat ovat
aina viisaita,
eikä tarvitse olla
rikas olakseen ruhtinas,
sillä elämän laatu
ja oikeat arvot ratkaisevat
ei tarvitse kutsua
ketään tekemään
ihmettä tai
mieltä ylentävää
tekoa,
lausua vain tahto
läheisyys ja rakkaus
kaikille ennustettu
ja luvattu
väreilevän kehon
suuta ja ihoa myöden,
kurkottaa vaalimaansa
kauneuden kohdetta
katsoa pelotta
silmiin
ja heijastaa se halu
sinne missä kaipuu asuu
ja tuntea estojen
valuvan lakanoista
lukemattomien öiden
ja etsimiensä rukousten
voimasta sisuksiinsa
aivan kuin ruumin kieli
osaisi kysyä ja vastata,
niin tunne vei
kauas,
kauas ihmeelliseen
ja ihanaan maailmaan,
missä kehon
laukeaminen aloitti
ajanlaskun
odottaen vain seuravaa kiitollisuudessaan
Det kan aldrig kännas bättre än så här
För nån
För dig
För mig
elämä ottaa
kuuntelee hiljaisuutta
olemalla kuin
pieni loukkaantunut
lapsi
puolihuolimaton
elehtijä
katsoen
valon hauraita
kehiä
ikävän pyörteitä
valkeiden
tuoksuvien
lakanoiden
ymmärrys
todellisuuden
suunnasta
~~~~~~
olen uskonut
elämässäni
ainakin yhteen
hivenen eksyksissä,
epävarmana mikä
mihinkin johtaa
selviten myrskyistä
karikoista
tuntien itseni
siunatuksi
jokaisen murheen
olen singonnut
tyhjyyteen,
tyhjästä lentänyt
hartaammin
lopettanut
muistamasta jokaista
sanaa,
lohtua
lohduttajia on
aina riittänyt
ihmisiä, jotka
halusivat jakaa
todellisuuden painoni
kaikki muistojen
terävät reunat,
ajatuksen
sanomattomista lauseista
ja siitä maisemasta,
johon
jokaisen tekisi mieli
astua
vaikeinta oli
palaaminen,
lopettaa uni
mihinkään
perusteettomaan
pimeä
valoton metsä,
suljettuja ja
avattuja salpoja
mutta se huone
oli jätettävä,
riuhtaistava
totutusta
hengittämään omillaan,
kuroa pimeä
tähtien loistaa
ehtymättömään
läpivalaisuun,
jossa
näkee yhden
elämän,
sivuseikoista
rakentuneen
kokonaisuuden
huomata ettei
vallankumous rikkonut
muureja,
pelastanut
palavaa taloa
siitä huolimatta
ilma on
sakeana
suuria sanoja,
kosmosta
myötätunnon
hivelemää
jumallista
estetiikkaa
~~~~~~
tunne, johon
jokaisen ihanne
ja utopia
voi liueta
elvyttää ja
pelastaa
aistikkuutensa
mikä on se
voima, joka
on välttämätön
ja peruuttamaton
ruumiin ja hengen
luomus, joka sykkii
kuin avohaava
tai murtuma
ruumissa
tuoden haureudelle
käsitteitä
himoja,
jotka sanelevat
ehtoja
liimautumiselleen
ihoon
~~~~~~
kuinka asiat
ympärillä
hajoavat,
vaikka painvoima
tunnustaa edelleen
olemassaolonsa
mielentilan luoman
vertauskuvan
opasteen
löytää
kaikista
kohtaamistani huulista
laskeutuva
lempeyden kajo
maku, joka
tarttuu ja
huutaa kiimansa
vapauteensa
taistella
oi kuinka tämä
hetki on kaunis
pysähtyä
~~~~~~
luodakseni
itselleni
luodakseni toiselle
rikkotun
symmetrian,
intohimon rajattomuuden
kehykset
sensuaalisuudelle
kyvylle kutsua
yltäkylläisyyttä
jokaisen ihmisen
lihallisuuden
ja älyn kokoista
suudelmaa
hyväillä ja
vapista niiden
kielen alla
moninaisuudella,
joka ei koskaan
tulisi tuntemaan
tyydytystä
ruokkia ja luoda
henkeä,
maallista kykyä
kiiruhtaa kohti
fantasiaa
löytääksemme sen,
jota etsimme
todistajaa
rakkaudellemme
~~~~~~
kuninkaan linnassa
rakkauden portilla
omatunto kysyy
rakastatko?
onko sinussa rakkautta
jota jakaa ja
herkutellen siemailla?
ojennat kätesi,
tartun siihen kuin
omenapuun kukkaan
siihen riettaaseen käteen,
jossa yhdistyy
onni, humala ja ykseyden
ihmeitä tekevä voima,
usko toiseen ihmiseen
mieleni muistoja
hulmuavia onnen hiukkasia,
ne tihkuivat meistä
tanssivin askelin,
asennoissa, joita en tiennyt
maan päällisen kantavan
ennen kuin sinä
rikoit ne muurit,
joita juuri myrskyjen
suojaksi rakensin
alkukantainen primitiivinen
tapa tehdä paimenesta
eläin, joka maistaa
rakastelun makeuden
virittää hiuksen hienon
elämänlankansa jouseksi,
saaden ylitsevuotavat
kouristukset aikaiseksi,
ihanaisen täyttymyksen
~~~~~~
ruumis, sielu
nautinnon tie
koreaksi koristeltua
hunnun painoa
kevyempinä
tuntevat
ilon ja onnen
kyyneleiden pesivän
järkensä menettäneenä
askeleissa, jotka
voi vain tällä
matkalla kulkea
tule ja suutele
maailma
se hellyys ja voima,
jonka tuo meidät lähemmäs
sitä tavoiteltavaa
taivaaseen astumisen
suloista kuolemaa,
jonka
hulmahtavat huulet
loputon jano
värisevä keho
parittelevat silmät
ja tyydytetty mieli
villieläimessä synnyttää
~~~~~~
vertailet nyt jo
sanojeni ruusua
ja ulkoista
viehkeää kauneutta,
jossa
auringon nuppu aukeaa,
rakkauden sateetta
kuolee pois
tuli ja liekit
hierovat pitkillä
pehmeillä sormillaan
voimakkaan
äärettömän keveyden
ja pehmeyden,
vain pieni
lepattava liekki
ja silti ne tuntevat
tulevat ja
rakastaen puhuvat
onnekkaat ovat
aina viisaita,
eikä tarvitse olla
rikas olakseen ruhtinas,
sillä elämän laatu
ja oikeat arvot ratkaisevat
ei tarvitse kutsua
ketään tekemään
ihmettä tai
mieltä ylentävää
tekoa,
lausua vain tahto
läheisyys ja rakkaus
kaikille ennustettu
ja luvattu
väreilevän kehon
suuta ja ihoa myöden,
kurkottaa vaalimaansa
kauneuden kohdetta
katsoa pelotta
silmiin
ja heijastaa se halu
sinne missä kaipuu asuu
ja tuntea estojen
valuvan lakanoista
lukemattomien öiden
ja etsimiensä rukousten
voimasta sisuksiinsa
aivan kuin ruumin kieli
osaisi kysyä ja vastata,
niin tunne vei
kauas,
kauas ihmeelliseen
ja ihanaan maailmaan,
missä kehon
laukeaminen aloitti
ajanlaskun
odottaen vain seuravaa kiitollisuudessaan
Det kan aldrig kännas bättre än så här
För nån
För dig
För mig
Selite:
Hieno biisi ja hienot sanat sytyttää vaikka mitä ajatuksia----------
https://www.youtube.com/watch?v=F35UXm7yCsg
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut