Olen elämän
selässä,
siipeni hulmuaa
liekit lyövät
pyrstöön
on vaikea
selittää,
miten luoja
on luonut
ensimmäiset lauseet
ja
minä poloinen
vastaan seuraavista
vuosien
lumotut sokkelot
kiiltäen
uhkaavassa
pimeydessään
ihminen,
kaunis luonto
imee sisäänsä,
sydämeensä
on neitsyitä,
on rouvasihmisiä
ja enkeleitä
sulkineen
kuka saa
armon
jumalan silmien alla
ja synnyttää
elämää
on tummaa,
on keltaista
ja vaaleaa
kirjoitan tätä
koska kukaan
ei puhu
kukaan ei
kirjoita,
kukaan ei halua
repiä
aikaa takaisin
mitä pidempään
katson silmiisi
mitä pidempään
patoan syvyyden
kasvojesi
muotoon
tunsin sen
ulottuvuuden,
meidän ulottuvuutemme
katsellessani
eteenpäin
kulkevia ihmisiä
kaikki kuvittelevat
menevänsä
jonnekin
ajatteletko
sinä niin,
minä ajattelen
jokainen askel
on revittävä
irti maailmasta
jokainen sana
on kuultu
tuhannennen kerran
tarjoiltuna
miljoonin eri
versioin
se se vasta
on kummallista
pidän kirjaimista,
pidän sokkeloisista
seikkailuista
kaiken haarautua
ja jakaantua
muistot,
mielleyhtymät
ja tunnelmatkin
jakaantuvat sattumiin
mikään ei omista
tätä halua,
tahtoa sanalle
uusia merkityksiä
olen niin
iloinen ja väsynyt
otan aikaa
otan etäisyyttä
minuudestani
otan ja
annan
sinulle kaiken
sinulle käsiisi
tunne kuinka
haisteleva
eksoottinen
eläimeni
oli varistanut
soittonsa
erityiseen tunnelmaan
lumous oli
syttynyt
sulattamaansa sokeriin
kuinka monta
elämää
on tuhlattava
jokaiseen alkuun
sydämesi veti
minua puoleensa,
hyvää elämää
oi ettei se
putoaisi
en kestäisi
kultaista lusikkaa
suussani
en kestäisi
syyllisyyden tuskaa
ilman jumalaa
yksinoloa,
joka hienostuneena
sekoituksena
maistuu ylevyydeltä
maailmassa on
mittaamattomia
kauniita paikkoja
paikkoja joihin
ihmisiä virtaa
juoksettuvina jonoina
öiden olla
lihalliselle
halulle,
päivät
estetiikan
suoristamiseen
minä irti ruumiistani
yhtä
sieluni ja
mieleni juuristossa
linssini läpi
näkee hyvin,
näkee
totuuden etsijöitä
vaistonvaraisia
hiiviskelijöitä
etsimässä vietilleen
vapautusta
maallista paratiisia
toteuttaa ensimmäisen
syntinsä
näinkö se
menee
muuan mies,
olkoon nimeltään
john tai jack,
joka rakastui
kuppilan prinsessaan,
olkoon nimeltään
lacey tai lucy
mies oli syntynyt
onnettomien tähtien
yllä
hänen ihonsa oli
kalpea, mutta
hänen sydämensä
oli kultaa
joten hänen oli
lähetettävä
merkki tunteistaan
ei hienoja korulauseita
ei arvokkaita killuttimia
vaan sen pitäisi olla
jotain missä kaksi
on yksi
jotain mikä
valaisisi
väärän
järjestyksen
pysyviin asioihin
kuinka hänen
elämänsä muuttuisi
kuinka hän hivelisi
tottumattomalla
hellyydellä
kasvoja
sietämättömän
ihanaa,
niin vienoa
ja voimakasta
naisella
oli hienot
valkeat hampaat
elämä hymyili
jokaiselle,
joka
näki hänen liikkuvan
maailma on
täynnä taikuutta,
miten se saakaan
valtaansa,
viekoittelee
järkeni
impulsiivinen
tulee
ensimmäisenä mieleen
langennut mies,
joka kulkee
ja uneksii
rakastaa luomaansa
kuvaa,
rakastaa ja
palvoo
tuntee tuuliajonsa
merkit,
jotain heikkoa,
jotain
mitä ei sanota
kaikki vaan
täyttyy iloon
ja sen katseen tuntee
yllään
sen kuinka
leikitellen
kaikki tapahtuu
kuinka se halu
tuhoaa mielettömyyden
luoden merkityksen
elämälleen,
sen ettei sitä
ehkä
olekaan
jos kaikki menee
kuten
hyvässä elämässä
nainen puhuu,
puhuttelee minua
hän sanoo nimeni
ja hymyilee,
nousee
ilmaan ja me
halkeamme
onnellisuudesta
matka horisontin taakse
miten se
kaikki tuntui
kuuluvan toiseen
elämään
miten se rakkauden
taito näytti
elävän etevää
elämää
ja kiihkottomasti
kellokin tuntui
lakanneen elämästä
siihen kaikkeen
oli helppo
rakastua
osan lumoa,
mikä hänessä
näkyi
ja
myös kaikki
minkä soisi
vielä löytävänsä
miehellä oli
loistavia lauseita
kaikkiin tunteisiin
miten nuo
sanat
osasivatkin
laskeutua
neitokaisen juureen
miten ne osasivatkin
imeä itseensä
rakkautta ja
levittää sen
ympäristöön
sydämesi liepeille
ja silti ne
kompastelivat
kankeuttaan
fyysiset muistot
olivat pudonneet juuriltaan
ja mitä kauemmin
niitä mietin
sen
enemmän ymmärsin
liikkuvani
väärään suuntaan
heittäydyin läpi
tunteiden,
enhän minä
voinut kuljeskella
tunteesta toiseen
nyt
vaihtaa suuntaa
ja etsiä jotain
minkä olen
kerran jo jättänyt
taakseni
tuntuu
kuin pimeys haaraantuisi,
kun valonhan piti
pirstoutua
sekoittaa osat ja
laittaa ne
uuteen järjestykseen
kohtahan minä
jo unohdan mitä
olin hakemassa
mitä minun
piti elämässä
todistaa
mitä olin kuvitellut
saavuttavani ja
jos saavuttaisin,
se ei olisikaan
kuvitelmaani
joskus se
kaikki meni
rikki,
kuten jakamaton
hajoaa
varautuneeksi
ja vetoavaksi
eihän sitä
voi kukaan
unohtaa
miltä ihminen
tuntuu
miltä se rinnan
painautuminen
selkää vasten
muovaa
tai käsi,
joka lepää
vatsalla
odottaen
kiiman säteillä
vartalosta
suoraan sisimpäänsä
ja kerran siellä
oltuaan haluaa
pysyä sisällä
haluan hänen
katsovan minua
edes yhden ainoan
kerran,
jotta muistaisin
miltä kivuttomuus
tuntuu,
kuinka ruumis
katoaa ja
näkee rakkaansa
hymyilevän
kaikki ne lukemattomat
kirjeet
olivat katkaisseet
kieleni
miten tunne
kaikkoaa,
rynnäten paniikissa,
mutta ei
koskaan osu rakkauteen
olen tuntenut
olen saanut
läsnäolosi,
uskaliaan uhmasi,
mutta en
kyennyt vastaaman
koskettamaan
rosoista pintaa
ja ne sanat,
salaiset
pienet sanat
jotka olin
vaatimattomuuteen pukenut
eivät auenneet
mutta sinua
minun on
ikävä
siroteltuja lauseita
tyhjien papereiden
täytteeksi
ja niin kuin
sinä hymyilit,
haluni hetkeen
vielä viivähtää
niitä hetkiä
joita ei
koskaan edes
otettu
en tiedä mikä
tuon paikan
on hylännyt
luultavasti toivo
sysäten tuomitut
ikävöimään
iäisesti
kävellä tyhjyydessä ja
se ei koskaan tunnu
lyhyeltä
loputtomuus,
joka asuu
sisällöttömissä
vuoropuheluissa
yritän sanoa
ja viestittää,
mutta kaikki
juuttuu kitalakeeni
hiljainen kielenliike
ja ei äännähdystäkään
minä olen vanhempi
nainen on toisenlainen
ja vaikka näen
kaikkien menneiden
päivien läpi
näen kuinka
varmuus valuu
hänen sielustaan
miten
elämäni roikkuu
jyrkänteellä,
alla helvetti ja
yläpuolellaan rakkaus
muistan millaista oli
kerran,
muistan tapahtuneen
kuinka surusta
luovun,
puhun ja kuuntelen
ettemme
loittone,
ettei silmissäni
olisi taas
pelkkää yötä
minun haluni ja
fantasiani
istuivat edelleen
kahvilassa
kuten niin
monet kerrat
olen kuvitellut
ne olivat kaunopuheisia
ja sivuraiteilla,
vaikka äskeisen uneni
niille kerrottuani
ne vauhkoontuisivat,
söisivät sinut
luiskalla,
saapuen
eläimellisenä
haluna
haluna sykkiä
vaatteiden ja
hyvien tapojen alla
jotta tuntisin olevansa
elossa
elävässä suhteessa,
joka polttaa
ja imee hengellisyyden
ja esineellisyyden
rakastetustaan
lentää niin suurilla siivillä,
että ne vavisuttavat
lunastuksen
tuoksun sieraimiin
suutele sitä
sokaistuville huulille
avaa se
lukittu lähteesi,
että et aina
haaveilisi mitä
voisit olla
kun nyt olet
ole naiivi,
ole räikeä
syvästi koettu
tavaton hellyys
jumalan armon
pyristelevä
libido
eihän helvettikään
tapa,
eikä kauluksen
kova reunakaan
estä hieromasta
elämää
toivetta,
joka on
kuvailtuna paratiisissa,
mutta aukaise nyt
jo täyttymyksesi
ota vastaan
tyydytyksesi lupaukset,
jotta ymmärrät
koetun ja
tarinan eron
ymmärtäisit tavoitella
jo seuraavaa tasoa
yhteistä kieltä mitä
tavoitella elämän kulkea
eteenpäin kaikessa
komeudessaan
etteivät päivät enää
seuraisi toisiaan,
jotta sydän kurkussa
antaisi it’s no goodille
uusia merkityksiä
toiseen
ulottuva side
minun hakemallani
sinun merkityksesi
sanojen rakentaa
suhteita, seikkailuja
joiden loppua
ei kukaan tiedä
sitä miten tuntee
rakkauden,
intomimon sisältöä
pinnassaan
miten ne luetaan ja
sanotaan,
niin kuin ne olisi
keksitty
seksuaalisesti
tartutettuna
parantamattomuutena
jos se alkaa
ja
jos se ei
ole alkanutkaan
se on sitten
kirjoitettu vasta omalla nimellään
valheella,
jonka elämän
odotukset
ovat tehneet
kuolevaisuuteen asuntonsa
eivätkä edes tiedä mitä ovat kätkeneet
selässä,
siipeni hulmuaa
liekit lyövät
pyrstöön
on vaikea
selittää,
miten luoja
on luonut
ensimmäiset lauseet
ja
minä poloinen
vastaan seuraavista
vuosien
lumotut sokkelot
kiiltäen
uhkaavassa
pimeydessään
ihminen,
kaunis luonto
imee sisäänsä,
sydämeensä
on neitsyitä,
on rouvasihmisiä
ja enkeleitä
sulkineen
kuka saa
armon
jumalan silmien alla
ja synnyttää
elämää
on tummaa,
on keltaista
ja vaaleaa
kirjoitan tätä
koska kukaan
ei puhu
kukaan ei
kirjoita,
kukaan ei halua
repiä
aikaa takaisin
mitä pidempään
katson silmiisi
mitä pidempään
patoan syvyyden
kasvojesi
muotoon
tunsin sen
ulottuvuuden,
meidän ulottuvuutemme
katsellessani
eteenpäin
kulkevia ihmisiä
kaikki kuvittelevat
menevänsä
jonnekin
ajatteletko
sinä niin,
minä ajattelen
jokainen askel
on revittävä
irti maailmasta
jokainen sana
on kuultu
tuhannennen kerran
tarjoiltuna
miljoonin eri
versioin
se se vasta
on kummallista
pidän kirjaimista,
pidän sokkeloisista
seikkailuista
kaiken haarautua
ja jakaantua
muistot,
mielleyhtymät
ja tunnelmatkin
jakaantuvat sattumiin
mikään ei omista
tätä halua,
tahtoa sanalle
uusia merkityksiä
olen niin
iloinen ja väsynyt
otan aikaa
otan etäisyyttä
minuudestani
otan ja
annan
sinulle kaiken
sinulle käsiisi
tunne kuinka
haisteleva
eksoottinen
eläimeni
oli varistanut
soittonsa
erityiseen tunnelmaan
lumous oli
syttynyt
sulattamaansa sokeriin
kuinka monta
elämää
on tuhlattava
jokaiseen alkuun
sydämesi veti
minua puoleensa,
hyvää elämää
oi ettei se
putoaisi
en kestäisi
kultaista lusikkaa
suussani
en kestäisi
syyllisyyden tuskaa
ilman jumalaa
yksinoloa,
joka hienostuneena
sekoituksena
maistuu ylevyydeltä
maailmassa on
mittaamattomia
kauniita paikkoja
paikkoja joihin
ihmisiä virtaa
juoksettuvina jonoina
öiden olla
lihalliselle
halulle,
päivät
estetiikan
suoristamiseen
minä irti ruumiistani
yhtä
sieluni ja
mieleni juuristossa
linssini läpi
näkee hyvin,
näkee
totuuden etsijöitä
vaistonvaraisia
hiiviskelijöitä
etsimässä vietilleen
vapautusta
maallista paratiisia
toteuttaa ensimmäisen
syntinsä
näinkö se
menee
muuan mies,
olkoon nimeltään
john tai jack,
joka rakastui
kuppilan prinsessaan,
olkoon nimeltään
lacey tai lucy
mies oli syntynyt
onnettomien tähtien
yllä
hänen ihonsa oli
kalpea, mutta
hänen sydämensä
oli kultaa
joten hänen oli
lähetettävä
merkki tunteistaan
ei hienoja korulauseita
ei arvokkaita killuttimia
vaan sen pitäisi olla
jotain missä kaksi
on yksi
jotain mikä
valaisisi
väärän
järjestyksen
pysyviin asioihin
kuinka hänen
elämänsä muuttuisi
kuinka hän hivelisi
tottumattomalla
hellyydellä
kasvoja
sietämättömän
ihanaa,
niin vienoa
ja voimakasta
naisella
oli hienot
valkeat hampaat
elämä hymyili
jokaiselle,
joka
näki hänen liikkuvan
maailma on
täynnä taikuutta,
miten se saakaan
valtaansa,
viekoittelee
järkeni
impulsiivinen
tulee
ensimmäisenä mieleen
langennut mies,
joka kulkee
ja uneksii
rakastaa luomaansa
kuvaa,
rakastaa ja
palvoo
tuntee tuuliajonsa
merkit,
jotain heikkoa,
jotain
mitä ei sanota
kaikki vaan
täyttyy iloon
ja sen katseen tuntee
yllään
sen kuinka
leikitellen
kaikki tapahtuu
kuinka se halu
tuhoaa mielettömyyden
luoden merkityksen
elämälleen,
sen ettei sitä
ehkä
olekaan
jos kaikki menee
kuten
hyvässä elämässä
nainen puhuu,
puhuttelee minua
hän sanoo nimeni
ja hymyilee,
nousee
ilmaan ja me
halkeamme
onnellisuudesta
matka horisontin taakse
miten se
kaikki tuntui
kuuluvan toiseen
elämään
miten se rakkauden
taito näytti
elävän etevää
elämää
ja kiihkottomasti
kellokin tuntui
lakanneen elämästä
siihen kaikkeen
oli helppo
rakastua
osan lumoa,
mikä hänessä
näkyi
ja
myös kaikki
minkä soisi
vielä löytävänsä
miehellä oli
loistavia lauseita
kaikkiin tunteisiin
miten nuo
sanat
osasivatkin
laskeutua
neitokaisen juureen
miten ne osasivatkin
imeä itseensä
rakkautta ja
levittää sen
ympäristöön
sydämesi liepeille
ja silti ne
kompastelivat
kankeuttaan
fyysiset muistot
olivat pudonneet juuriltaan
ja mitä kauemmin
niitä mietin
sen
enemmän ymmärsin
liikkuvani
väärään suuntaan
heittäydyin läpi
tunteiden,
enhän minä
voinut kuljeskella
tunteesta toiseen
nyt
vaihtaa suuntaa
ja etsiä jotain
minkä olen
kerran jo jättänyt
taakseni
tuntuu
kuin pimeys haaraantuisi,
kun valonhan piti
pirstoutua
sekoittaa osat ja
laittaa ne
uuteen järjestykseen
kohtahan minä
jo unohdan mitä
olin hakemassa
mitä minun
piti elämässä
todistaa
mitä olin kuvitellut
saavuttavani ja
jos saavuttaisin,
se ei olisikaan
kuvitelmaani
joskus se
kaikki meni
rikki,
kuten jakamaton
hajoaa
varautuneeksi
ja vetoavaksi
eihän sitä
voi kukaan
unohtaa
miltä ihminen
tuntuu
miltä se rinnan
painautuminen
selkää vasten
muovaa
tai käsi,
joka lepää
vatsalla
odottaen
kiiman säteillä
vartalosta
suoraan sisimpäänsä
ja kerran siellä
oltuaan haluaa
pysyä sisällä
haluan hänen
katsovan minua
edes yhden ainoan
kerran,
jotta muistaisin
miltä kivuttomuus
tuntuu,
kuinka ruumis
katoaa ja
näkee rakkaansa
hymyilevän
kaikki ne lukemattomat
kirjeet
olivat katkaisseet
kieleni
miten tunne
kaikkoaa,
rynnäten paniikissa,
mutta ei
koskaan osu rakkauteen
olen tuntenut
olen saanut
läsnäolosi,
uskaliaan uhmasi,
mutta en
kyennyt vastaaman
koskettamaan
rosoista pintaa
ja ne sanat,
salaiset
pienet sanat
jotka olin
vaatimattomuuteen pukenut
eivät auenneet
mutta sinua
minun on
ikävä
siroteltuja lauseita
tyhjien papereiden
täytteeksi
ja niin kuin
sinä hymyilit,
haluni hetkeen
vielä viivähtää
niitä hetkiä
joita ei
koskaan edes
otettu
en tiedä mikä
tuon paikan
on hylännyt
luultavasti toivo
sysäten tuomitut
ikävöimään
iäisesti
kävellä tyhjyydessä ja
se ei koskaan tunnu
lyhyeltä
loputtomuus,
joka asuu
sisällöttömissä
vuoropuheluissa
yritän sanoa
ja viestittää,
mutta kaikki
juuttuu kitalakeeni
hiljainen kielenliike
ja ei äännähdystäkään
minä olen vanhempi
nainen on toisenlainen
ja vaikka näen
kaikkien menneiden
päivien läpi
näen kuinka
varmuus valuu
hänen sielustaan
miten
elämäni roikkuu
jyrkänteellä,
alla helvetti ja
yläpuolellaan rakkaus
muistan millaista oli
kerran,
muistan tapahtuneen
kuinka surusta
luovun,
puhun ja kuuntelen
ettemme
loittone,
ettei silmissäni
olisi taas
pelkkää yötä
minun haluni ja
fantasiani
istuivat edelleen
kahvilassa
kuten niin
monet kerrat
olen kuvitellut
ne olivat kaunopuheisia
ja sivuraiteilla,
vaikka äskeisen uneni
niille kerrottuani
ne vauhkoontuisivat,
söisivät sinut
luiskalla,
saapuen
eläimellisenä
haluna
haluna sykkiä
vaatteiden ja
hyvien tapojen alla
jotta tuntisin olevansa
elossa
elävässä suhteessa,
joka polttaa
ja imee hengellisyyden
ja esineellisyyden
rakastetustaan
lentää niin suurilla siivillä,
että ne vavisuttavat
lunastuksen
tuoksun sieraimiin
suutele sitä
sokaistuville huulille
avaa se
lukittu lähteesi,
että et aina
haaveilisi mitä
voisit olla
kun nyt olet
ole naiivi,
ole räikeä
syvästi koettu
tavaton hellyys
jumalan armon
pyristelevä
libido
eihän helvettikään
tapa,
eikä kauluksen
kova reunakaan
estä hieromasta
elämää
toivetta,
joka on
kuvailtuna paratiisissa,
mutta aukaise nyt
jo täyttymyksesi
ota vastaan
tyydytyksesi lupaukset,
jotta ymmärrät
koetun ja
tarinan eron
ymmärtäisit tavoitella
jo seuraavaa tasoa
yhteistä kieltä mitä
tavoitella elämän kulkea
eteenpäin kaikessa
komeudessaan
etteivät päivät enää
seuraisi toisiaan,
jotta sydän kurkussa
antaisi it’s no goodille
uusia merkityksiä
toiseen
ulottuva side
minun hakemallani
sinun merkityksesi
sanojen rakentaa
suhteita, seikkailuja
joiden loppua
ei kukaan tiedä
sitä miten tuntee
rakkauden,
intomimon sisältöä
pinnassaan
miten ne luetaan ja
sanotaan,
niin kuin ne olisi
keksitty
seksuaalisesti
tartutettuna
parantamattomuutena
jos se alkaa
ja
jos se ei
ole alkanutkaan
se on sitten
kirjoitettu vasta omalla nimellään
valheella,
jonka elämän
odotukset
ovat tehneet
kuolevaisuuteen asuntonsa
eivätkä edes tiedä mitä ovat kätkeneet
Selite:
Nyt kävi näin, että kuunnellessa upeaa it's no good biisiä sai kynä otteen tarinasta ja sehän vei miestä kuin litran mittaa---------- https://www.youtube.com/watch?v=stpaq27-V70
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
elävä runo elämässä
osaat kirjoittaa hyvin iholla pysyen ja aina välillä piikittäen asiallisesti
vaistonvaraisia
hiiviskelijöitä
etsimässä vietilleen
vapautusta
tää oli upea pisto,
runoilijalla on sydän syvällä
On myös ihanaa että jokaisesta kirjoituksestasi löytyy aina uutta vaikka lukisi kymmenen kertaa saman runon.
Sivut