Olen kuunnellut
sanojasi
majakkaa,
joka pimenee
sieluun
unelmaa,
joka hajoaa
jokaiseen aamuun
se on kuin
savu
tuoden
pyörteensä
ilman aikomustakaan
sitoutua
se vaan
hälvenee
todellisuudesta
jättäen tuoksunsa
niin ihmeellisen ja
samalla surullisen
jääden hampaankoloon
kiusaamaan
miten ne kosketukset
repivätkään lihaa
paksulla
viettelevällä
kielellään
miten pimeä ikkuna
heijastelee tulevaa
suru tuntuu
aamusumun
kevyeltä
painautuen
ihoon
tuoden utuiselta
näyttävän maiseman
välittämättä koodista,
pukeutuneena mustaan
suremalla elämän
rumuutta,
haalistuvaa horisonttia
ylenkatsoen
kaunista sydäntä
halliten kuin
tyranni
tallaten maatani,
naiseni komeaa
ulkokehää
hiuksensa täynnä
väriä, aurinkoa
kultaista lankaa
silmissään himo
saalistaen
tuska täytteenään
perien mustan
sävyn,
mieleni keinotekoisuuden
syöden kaunista
surua,
jalustaa johon
tukeutua
paljaan nilkan
ympärille kietoutuvaa
puhumattomuutta
~~~~~~~~~~~~~~
Lasin hiljainen
yö
kuultaa
nyt vain hämärää
tyhjyyttä
täydellinen tyhjyys
saa ajatukset vajoamaan
äänettömyyteen
olisiko maailma
hajoamassa
osiin
pimeys kuumotti
iholla,
sängessä
kiristäen haavoja,
silmiä, joiden
oli piilouduttava
luomiensa taa
kaikki
takaa kuuluvat
askeleet
painoivat rintaa
jokainen osaa
lentää,
mutta pimeys
repii siivet
menettää järkensä
yrittäessään
rakastaa kylmää
pieniä,
suusta
lentoon lähteviä
sädekehiä,
jotka sytyttävät
kärventävät
sisimpää
ja se ovi
hakkaa tuulessa,
sairastuttaa
tuntuen isättömän
äidittömältä
rakkaudelta,
joka kukkii
rikkaruohojen seassa
muisto rakkauden
ruuduista,
joita
tyhjyys pyyhkii
antaen unohdukselle
paikkansa
jylisten kuin
ukkonen,
huutaen tuskaansa
punainen naama,
punaiset kynnet
ja korvat, mutta
musta sydän
yli herkkyys äänille
päänsärky,
joka maistuu
kuin toivoon
olisi sekoitettu
pelkoja
makuaisti,
joka tunnistaa
karvaan
muuntumisen halusta
taipuvan rakkaan
en rakasta ja
olen siitä
varma
jopa epävarmuudessani
myrkky vain
muuttaa väriään
silmissäni
ja karikot pysyvät
paikoillaan
majakan valoista
huolimatta
ja unettomat yöt
näivertävät
sairasta
vieköön kaiken,
huomenna luon
uuden maailman
jossa mieli
ei hallitse
maailmaa
rakkauteni jumalaa
sanojasi
majakkaa,
joka pimenee
sieluun
unelmaa,
joka hajoaa
jokaiseen aamuun
se on kuin
savu
tuoden
pyörteensä
ilman aikomustakaan
sitoutua
se vaan
hälvenee
todellisuudesta
jättäen tuoksunsa
niin ihmeellisen ja
samalla surullisen
jääden hampaankoloon
kiusaamaan
miten ne kosketukset
repivätkään lihaa
paksulla
viettelevällä
kielellään
miten pimeä ikkuna
heijastelee tulevaa
suru tuntuu
aamusumun
kevyeltä
painautuen
ihoon
tuoden utuiselta
näyttävän maiseman
välittämättä koodista,
pukeutuneena mustaan
suremalla elämän
rumuutta,
haalistuvaa horisonttia
ylenkatsoen
kaunista sydäntä
halliten kuin
tyranni
tallaten maatani,
naiseni komeaa
ulkokehää
hiuksensa täynnä
väriä, aurinkoa
kultaista lankaa
silmissään himo
saalistaen
tuska täytteenään
perien mustan
sävyn,
mieleni keinotekoisuuden
syöden kaunista
surua,
jalustaa johon
tukeutua
paljaan nilkan
ympärille kietoutuvaa
puhumattomuutta
~~~~~~~~~~~~~~
Lasin hiljainen
yö
kuultaa
nyt vain hämärää
tyhjyyttä
täydellinen tyhjyys
saa ajatukset vajoamaan
äänettömyyteen
olisiko maailma
hajoamassa
osiin
pimeys kuumotti
iholla,
sängessä
kiristäen haavoja,
silmiä, joiden
oli piilouduttava
luomiensa taa
kaikki
takaa kuuluvat
askeleet
painoivat rintaa
jokainen osaa
lentää,
mutta pimeys
repii siivet
menettää järkensä
yrittäessään
rakastaa kylmää
pieniä,
suusta
lentoon lähteviä
sädekehiä,
jotka sytyttävät
kärventävät
sisimpää
ja se ovi
hakkaa tuulessa,
sairastuttaa
tuntuen isättömän
äidittömältä
rakkaudelta,
joka kukkii
rikkaruohojen seassa
muisto rakkauden
ruuduista,
joita
tyhjyys pyyhkii
antaen unohdukselle
paikkansa
jylisten kuin
ukkonen,
huutaen tuskaansa
punainen naama,
punaiset kynnet
ja korvat, mutta
musta sydän
yli herkkyys äänille
päänsärky,
joka maistuu
kuin toivoon
olisi sekoitettu
pelkoja
makuaisti,
joka tunnistaa
karvaan
muuntumisen halusta
taipuvan rakkaan
en rakasta ja
olen siitä
varma
jopa epävarmuudessani
myrkky vain
muuttaa väriään
silmissäni
ja karikot pysyvät
paikoillaan
majakan valoista
huolimatta
ja unettomat yöt
näivertävät
sairasta
vieköön kaiken,
huomenna luon
uuden maailman
jossa mieli
ei hallitse
maailmaa
rakkauteni jumalaa
Selite:
Meillä kaikilla on rajamme, mutta niiden puitteissa meillä on mahdollisuuksia vaikka mihin. Me voimme kuitenkin toteuttaa mahdollisuuksiamme vasta jos pysähdymme miettimään niitä tai joku pysäyttää elämämme.
Joka tapauksessa niin kauan kun olemme olemassa, olemassaoloomme kätkeytyy mahdollisuus ja samalla myös haaste. Ja jos on kerran elämää on aina myös toivoa!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Silä kun jos vaikka lukija olisi ns. sarkajärkinen, voisi samoilla eksyksissä sanojen viidakossa.
Sivut