Olinko sittenkään
oikea
sisäänkäynti
väärään minään
saatavilla olevaan
vartaloosi,
moniin kasvoihin,
joita tunnuin
palvovan antaumuksella
suhtauduinko
elämään liian
vakavasti,
oikoessani
maailman vääryyksiä
sankarittarieni
kasvonpiirteissä
tähtiä,
sävytettyjä
sielun ominaisuuksia
minä ja minun
vapauteni,
pankkitilin saldo
tunnesotkujen vyyhtinä
pieniä vallankumouksia
jokaisessa
luovuutta huokuvassa
luomisvoimassa
kuinka
rakastinkaan elämää
ja tunsin
onnellisuutta
takiaisina
välkehtivää
huvittuneisuutta
iättömän naisen
tyylikkyydessä, joka
puhkeaa käsissäni
raukeuteen
hakeutuvaksi
rakastajattareksi
äidiksi
syyllisyyskompleksilleni
ja en taaskaan
saa naista
entsyymiäni
liukenemaan
onnellisuuden
vyöryyn
siltaan, joka
on rakennettu
silmieni
hypnoottisuudesta,
uumasi kosketuksen
erottavasta kuilusta
elämän musta laatikko
olinko menettänyt
suhteellisuuden tajuni
kiihottumiseen
tarkoitetut
lauseet helisivät
tyhjyyttään
olin tottunut
juottamaan pöyhkeyden
pullosta
rakastajaa, joka
tunsi itsensä
ykköseksi
unettomuuden kyvyksi
olla lohtu ja
rohkeus tarttua
sinuun
nähdä omilla
silmillä ja silti
uskoa
vietellä haluasi
maalleni,
rakastaaksesi kaikkea
sen anteja
varastaakseni ja
kerjätäkseni
kuin hyönteisen
tuntosarvin
liikkeeseen,
olemukseen, jota
sieluni henkii
ja katso
tyyneyttä kasvoillesi
siitä mikä
on mahdollista ja
mikä utopiaa
mikä merkitsisi
täydellistä sitoumusta
ja mistä
alkaa paradoksi,
joka sen
mahdottomuutta
keikuttaa
voitonmerkki,
erotiikan merkitys
avartaa minuus ja
kuinka niiden
pyörteet saavat
intohimon ohuet
syöverit särkymään
näyttämään
mieltymykseni pinnallisuuden,
niistä läpipaistavan
halpamaisuuden
huomasin naisten
rakastavan itseään,
peilikuvaansa
kutomassa sanaverkkoja
turhanpäiväisiin
unelmiin
niissä paistoi
sokeus,
oman peilikuvan
kummallisuus
kyvyttömyys sanoa
sitä mitä tarkalleen
haluaisi sen merkitsevän
pelkkä varjojen
ja uskottelujen
maailma
todellisuuteen
tukeutumatonta
erottamattomuutta
ja vastakohtana
niin paljon
todellisuutta, että
sanattomuus tuo
tyhjyyden
sukupuolisen ja
tunneperäisen
riittämättömyyden
kaikesta riippuvaisen
orjan
hiljaisuudessa elävän
elämän laulun
havahtua kauneuden
olevan lainaa
ajelehtien vapautuneena
todesta,
perustuksistaan
ja se
paska
tarttuu helposti
ihmisen mieleen
syöpyy ajatukseen,
sieluun
ja me
kannamme
ristiä kaulallamme
unohtaaksemme,
muistaaksemme
tuon kovuuden
tuijotuksen
kiviseen rekeen
sulkemansa
liikkuvan maailman
viattoman nautinnon
ennen synnin keksimistä
ja kuinka se silitti
poskia viekkaudellaan
himosta kuivaa suuta
ja sen takiako
eksyin,
menetin kiinnekohdan
ja
en tunnistanut
teeskentelyä,
hyvää ja pahaa
ja kuinka
pyysin,
rukoilin
älä anna
tämän tapahtua
säästä minut
pahalta,
vauhkoontuneelta
hevoselta
iskeä kyntensä
yöhön, hienoon
tomuun, joka
on heitetty
vastatuuleen
oikea
sisäänkäynti
väärään minään
saatavilla olevaan
vartaloosi,
moniin kasvoihin,
joita tunnuin
palvovan antaumuksella
suhtauduinko
elämään liian
vakavasti,
oikoessani
maailman vääryyksiä
sankarittarieni
kasvonpiirteissä
tähtiä,
sävytettyjä
sielun ominaisuuksia
minä ja minun
vapauteni,
pankkitilin saldo
tunnesotkujen vyyhtinä
pieniä vallankumouksia
jokaisessa
luovuutta huokuvassa
luomisvoimassa
kuinka
rakastinkaan elämää
ja tunsin
onnellisuutta
takiaisina
välkehtivää
huvittuneisuutta
iättömän naisen
tyylikkyydessä, joka
puhkeaa käsissäni
raukeuteen
hakeutuvaksi
rakastajattareksi
äidiksi
syyllisyyskompleksilleni
ja en taaskaan
saa naista
entsyymiäni
liukenemaan
onnellisuuden
vyöryyn
siltaan, joka
on rakennettu
silmieni
hypnoottisuudesta,
uumasi kosketuksen
erottavasta kuilusta
elämän musta laatikko
olinko menettänyt
suhteellisuuden tajuni
kiihottumiseen
tarkoitetut
lauseet helisivät
tyhjyyttään
olin tottunut
juottamaan pöyhkeyden
pullosta
rakastajaa, joka
tunsi itsensä
ykköseksi
unettomuuden kyvyksi
olla lohtu ja
rohkeus tarttua
sinuun
nähdä omilla
silmillä ja silti
uskoa
vietellä haluasi
maalleni,
rakastaaksesi kaikkea
sen anteja
varastaakseni ja
kerjätäkseni
kuin hyönteisen
tuntosarvin
liikkeeseen,
olemukseen, jota
sieluni henkii
ja katso
tyyneyttä kasvoillesi
siitä mikä
on mahdollista ja
mikä utopiaa
mikä merkitsisi
täydellistä sitoumusta
ja mistä
alkaa paradoksi,
joka sen
mahdottomuutta
keikuttaa
voitonmerkki,
erotiikan merkitys
avartaa minuus ja
kuinka niiden
pyörteet saavat
intohimon ohuet
syöverit särkymään
näyttämään
mieltymykseni pinnallisuuden,
niistä läpipaistavan
halpamaisuuden
huomasin naisten
rakastavan itseään,
peilikuvaansa
kutomassa sanaverkkoja
turhanpäiväisiin
unelmiin
niissä paistoi
sokeus,
oman peilikuvan
kummallisuus
kyvyttömyys sanoa
sitä mitä tarkalleen
haluaisi sen merkitsevän
pelkkä varjojen
ja uskottelujen
maailma
todellisuuteen
tukeutumatonta
erottamattomuutta
ja vastakohtana
niin paljon
todellisuutta, että
sanattomuus tuo
tyhjyyden
sukupuolisen ja
tunneperäisen
riittämättömyyden
kaikesta riippuvaisen
orjan
hiljaisuudessa elävän
elämän laulun
havahtua kauneuden
olevan lainaa
ajelehtien vapautuneena
todesta,
perustuksistaan
ja se
paska
tarttuu helposti
ihmisen mieleen
syöpyy ajatukseen,
sieluun
ja me
kannamme
ristiä kaulallamme
unohtaaksemme,
muistaaksemme
tuon kovuuden
tuijotuksen
kiviseen rekeen
sulkemansa
liikkuvan maailman
viattoman nautinnon
ennen synnin keksimistä
ja kuinka se silitti
poskia viekkaudellaan
himosta kuivaa suuta
ja sen takiako
eksyin,
menetin kiinnekohdan
ja
en tunnistanut
teeskentelyä,
hyvää ja pahaa
ja kuinka
pyysin,
rukoilin
älä anna
tämän tapahtua
säästä minut
pahalta,
vauhkoontuneelta
hevoselta
iskeä kyntensä
yöhön, hienoon
tomuun, joka
on heitetty
vastatuuleen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut