Mieli on sekaisin,
aivan kuin sumu
olisi saapunut silmiin
ja verhoilisi näkymät
kuinka salakavalasti
voikaan menettää
luomiskykynsä,
tunteidensa henkisen
purkautumiskeinon
silloin tuntee
häkin ympärillään,
seinät, katon ja
ovettoman surullisuuden
maisemat tulevat ja
menevät hänen
sielussaan kadoten
yhtä nopeasti
kuin ovat ilmestyneetkin
pornolehtien naiset
riisuutuivat ja
esittelivät sulojaan,
mykkien elokuvien
rakastuneet pariskunnat
suutelivat kiihkeästi ja
silti kaikki tarpominen
tuntui tyhjältä,
mieli hylättynä ja
juoni täysin
näkymättömänä
oliko mielen
”ummetus” ansaittua ja
oliko ajatuksen
kajon katoaminen
aavistus
kaikkien polkujen
johtavan yhä kapenevaan
tunteiden kykenemättömyyteen
riisua vankilan omainen
pakkopaita muististaan
monet asiat
muistuttivat tutusta
vauraudesta,
kotoisasta olosta,
ystävistä ja
pitkistä hempeistä
lauseista
mutta mielen talonmies
ilmestyy aina
kriittisellä hetkellä ja
haukkuu teeskentelijäksi
tekopyhäksi riimittelijäksi
ja
haluaa keskeyttää
moukkamaisena pitämänsä
alun ja oraan
samalla lailla kuin
hilpeä nousuhumala
katkeaa tarpeeseen
käydä virtsaamassa
viattomasti ja heti
perään huomaa
kadottaneensa
makunsa olueen
pystymättä nostamaan
uutta kolpakkoa
huulilleen
hetkeä aiemmin
tanssittiin ja
pyyhittiin vaahtoa
suunpielistä ja nyt
jokainen aivojen
solu vain riiteli
ja keskittyi todistelemaan
kärsimyksiään
torjumalla sekä
turruttamalla
täydellisesti hetken
ja sen tuottaman
luomisen vimman
kuulustelemalla syitä
täydelliseen sanattomuuden
amputointiin, jolla
pisteitä yritetään naittaa
sekaviin lauserakenteisiin
mieli humaltuu
kaikista väkisin
tehdyistä yrityksistä ja
suu avautuu
sepposen selälleen
huutaakseen sydämensä
kyllyydestä apua
perkeleen perkele
on suunta
kun on aika
pyytää kurinpalautusta
korkeammalta
on noloa tunnustaa
kenellekään
ettei pysty
paljon helpompaa
on purkaa kiukkunsa
ja tunnustautua
säälittäväksi uhriksi
mielihän tekee kuolemaa
se yrittää kirjoittaa
jäähyväisiä, mutta
nekin muistuttivat
täysin vierasta kieltä,
hepreaa,
kirjainten synkkiä sekunteja,
jotka muminassaan
muistuttavat lapsen
jokeltelua
sanat tunsivat
myös epäonnistuneensa
ja lähtivät etsimään
syyllisiä
kauniin runon
näkeminen toi
mielelle omituisen
pahan olon
aivan kuin hän
olisi noussut
multaisesta haudastaan ja
löytänyt aapiskirjan
alkanut uudelleen
opetella lukemisen
korkeaa kulttuuria ja
tunnistanut maailman,
jonka oli hetkeä
aiemmin hempeänä tuntenut
kaikki kauniit
alastomat kehot
kompastelemassa
maallisiin jäänteisiin,
muistuttaen miten
julmalta se
luovuudeton yksinäisyys
tuntuu
se seksuaalinen
heräte, joka
yksin komerossaan on
kuin erämaa,
joka ei helly
menneen ihannointiin
eikä voittoisaan nykyhetkeen
miten väsyttävää
on uskollisuus, josta
puuttuu sellainen
aito intohimo
vaikka kuinka
olisi hakenut
epämääräisiä aistimuksia,
joita ei ymmärrä,
kaikki johti turhautumiseen
ja ero oli
väistämätön seuraus
tulevasta
kuin uskollisuus kuolemaan asti
kuinka jatkuva
puhumattomuus tuudittaa
halujen heikkenemiseen ja
rakkauden puute
ilmestyy paikalle
haamun ominaisuudessa
eroottisuuskin makasi
potkuhousuissaan ja
muistutti enemmän
lasten ilveilyä
onko sattumaa
vai kohtalo,
jos ohi kulkee
paraati viettelyksen
parodiaa ja liioiteltua
hauskuutta, jossa
vääjäämättömästi päädytään
hervottomaan itkujen
sinfoniaan
olo oli kömpelö
ja epäoikeudenmukainen,
kaikki johtui
pelkästä rakkaudesta,
jota rohkeus ei
totellut ja
teksti, jota ei
voinut lukea
muuten kuin monotonisesti
kiinnittämättä
siihen mitään huomiota
sanattomuus sai
ruumiin vapisemaan
kylmästä,
lähes tunnottomaan
tilaan, joka säikäyttää,
mutta säilyttää
inhimilliset piirteet
yritykset herättää
soljuva kerronta henkiin
muuttui kidutukseksi,
jossa ei ollut
minkäänlaista ulottuvuutta
eikä makua
kaikki muistotkin
oli myyty
panttilainaamoon,
odottamaan elävien
kirjojen lunastamista
lunastusta, jossa
tuoksuu metsien
humina ja
liehittelevät naiset
kutsuvat vavahtelevilla
huulillaan
tuntevat nousevan
halun ruumissaan,
hurjan halun
saada rakastaja
myllertääkseen
keinuvalla lantiolla
pyöreän pyllynsä
värittämään maailmaan
nuortua näiden
tuntemattomien naisten
seurassa ja
ymmärtää, että
tämä eroottinen
leikki voi
olla viimeinen
samalla kun
käsi jo työntyy
jalkoväliin ja
tuo pökerryttävän
hyvän tunteen
runsaiden rintojen ja
tummankolmion välimaastoon
tästä ei kukaan
halua menettää
mitään, ei sanaa
ei ainuttakaan elettä
aivan kuin houre
lähestyisi loppuaan
koko elämänsä
voimalla ja
viimeisillä voimillaan
maisteli kauan
odotettua suudelmaa
vartaloiden nytkähdellessä
koskettaen ihon
herkimpiä alueita
joskus kun
ei saa inspiraatiota
sen voi paikata
aukolla, joka
supistuessaan tuottaa
mielihyvää toisin kuin
runoilijan blackout
mustan jaskan veli,
joka taas kulkee
aina vaivattomasti
jäykkyydestä ja ajatuksen
kulkemattomuudesta huolimatta
aivan kuin sumu
olisi saapunut silmiin
ja verhoilisi näkymät
kuinka salakavalasti
voikaan menettää
luomiskykynsä,
tunteidensa henkisen
purkautumiskeinon
silloin tuntee
häkin ympärillään,
seinät, katon ja
ovettoman surullisuuden
maisemat tulevat ja
menevät hänen
sielussaan kadoten
yhtä nopeasti
kuin ovat ilmestyneetkin
pornolehtien naiset
riisuutuivat ja
esittelivät sulojaan,
mykkien elokuvien
rakastuneet pariskunnat
suutelivat kiihkeästi ja
silti kaikki tarpominen
tuntui tyhjältä,
mieli hylättynä ja
juoni täysin
näkymättömänä
oliko mielen
”ummetus” ansaittua ja
oliko ajatuksen
kajon katoaminen
aavistus
kaikkien polkujen
johtavan yhä kapenevaan
tunteiden kykenemättömyyteen
riisua vankilan omainen
pakkopaita muististaan
monet asiat
muistuttivat tutusta
vauraudesta,
kotoisasta olosta,
ystävistä ja
pitkistä hempeistä
lauseista
mutta mielen talonmies
ilmestyy aina
kriittisellä hetkellä ja
haukkuu teeskentelijäksi
tekopyhäksi riimittelijäksi
ja
haluaa keskeyttää
moukkamaisena pitämänsä
alun ja oraan
samalla lailla kuin
hilpeä nousuhumala
katkeaa tarpeeseen
käydä virtsaamassa
viattomasti ja heti
perään huomaa
kadottaneensa
makunsa olueen
pystymättä nostamaan
uutta kolpakkoa
huulilleen
hetkeä aiemmin
tanssittiin ja
pyyhittiin vaahtoa
suunpielistä ja nyt
jokainen aivojen
solu vain riiteli
ja keskittyi todistelemaan
kärsimyksiään
torjumalla sekä
turruttamalla
täydellisesti hetken
ja sen tuottaman
luomisen vimman
kuulustelemalla syitä
täydelliseen sanattomuuden
amputointiin, jolla
pisteitä yritetään naittaa
sekaviin lauserakenteisiin
mieli humaltuu
kaikista väkisin
tehdyistä yrityksistä ja
suu avautuu
sepposen selälleen
huutaakseen sydämensä
kyllyydestä apua
perkeleen perkele
on suunta
kun on aika
pyytää kurinpalautusta
korkeammalta
on noloa tunnustaa
kenellekään
ettei pysty
paljon helpompaa
on purkaa kiukkunsa
ja tunnustautua
säälittäväksi uhriksi
mielihän tekee kuolemaa
se yrittää kirjoittaa
jäähyväisiä, mutta
nekin muistuttivat
täysin vierasta kieltä,
hepreaa,
kirjainten synkkiä sekunteja,
jotka muminassaan
muistuttavat lapsen
jokeltelua
sanat tunsivat
myös epäonnistuneensa
ja lähtivät etsimään
syyllisiä
kauniin runon
näkeminen toi
mielelle omituisen
pahan olon
aivan kuin hän
olisi noussut
multaisesta haudastaan ja
löytänyt aapiskirjan
alkanut uudelleen
opetella lukemisen
korkeaa kulttuuria ja
tunnistanut maailman,
jonka oli hetkeä
aiemmin hempeänä tuntenut
kaikki kauniit
alastomat kehot
kompastelemassa
maallisiin jäänteisiin,
muistuttaen miten
julmalta se
luovuudeton yksinäisyys
tuntuu
se seksuaalinen
heräte, joka
yksin komerossaan on
kuin erämaa,
joka ei helly
menneen ihannointiin
eikä voittoisaan nykyhetkeen
miten väsyttävää
on uskollisuus, josta
puuttuu sellainen
aito intohimo
vaikka kuinka
olisi hakenut
epämääräisiä aistimuksia,
joita ei ymmärrä,
kaikki johti turhautumiseen
ja ero oli
väistämätön seuraus
tulevasta
kuin uskollisuus kuolemaan asti
kuinka jatkuva
puhumattomuus tuudittaa
halujen heikkenemiseen ja
rakkauden puute
ilmestyy paikalle
haamun ominaisuudessa
eroottisuuskin makasi
potkuhousuissaan ja
muistutti enemmän
lasten ilveilyä
onko sattumaa
vai kohtalo,
jos ohi kulkee
paraati viettelyksen
parodiaa ja liioiteltua
hauskuutta, jossa
vääjäämättömästi päädytään
hervottomaan itkujen
sinfoniaan
olo oli kömpelö
ja epäoikeudenmukainen,
kaikki johtui
pelkästä rakkaudesta,
jota rohkeus ei
totellut ja
teksti, jota ei
voinut lukea
muuten kuin monotonisesti
kiinnittämättä
siihen mitään huomiota
sanattomuus sai
ruumiin vapisemaan
kylmästä,
lähes tunnottomaan
tilaan, joka säikäyttää,
mutta säilyttää
inhimilliset piirteet
yritykset herättää
soljuva kerronta henkiin
muuttui kidutukseksi,
jossa ei ollut
minkäänlaista ulottuvuutta
eikä makua
kaikki muistotkin
oli myyty
panttilainaamoon,
odottamaan elävien
kirjojen lunastamista
lunastusta, jossa
tuoksuu metsien
humina ja
liehittelevät naiset
kutsuvat vavahtelevilla
huulillaan
tuntevat nousevan
halun ruumissaan,
hurjan halun
saada rakastaja
myllertääkseen
keinuvalla lantiolla
pyöreän pyllynsä
värittämään maailmaan
nuortua näiden
tuntemattomien naisten
seurassa ja
ymmärtää, että
tämä eroottinen
leikki voi
olla viimeinen
samalla kun
käsi jo työntyy
jalkoväliin ja
tuo pökerryttävän
hyvän tunteen
runsaiden rintojen ja
tummankolmion välimaastoon
tästä ei kukaan
halua menettää
mitään, ei sanaa
ei ainuttakaan elettä
aivan kuin houre
lähestyisi loppuaan
koko elämänsä
voimalla ja
viimeisillä voimillaan
maisteli kauan
odotettua suudelmaa
vartaloiden nytkähdellessä
koskettaen ihon
herkimpiä alueita
joskus kun
ei saa inspiraatiota
sen voi paikata
aukolla, joka
supistuessaan tuottaa
mielihyvää toisin kuin
runoilijan blackout
mustan jaskan veli,
joka taas kulkee
aina vaivattomasti
jäykkyydestä ja ajatuksen
kulkemattomuudesta huolimatta
Selite:
"Mitä on runoilija? Onneton ihminen, joka kätkee sydämensä syviä suruja, mutta jonka huulet ovat siten muodostuneet, että huokaus ja tuskanhuuto muuttuvat ihanaksi soitoksi.
Runoilija ei ole mikään sanamylly, joka puhuu kaikkea, mitä vaan mieleen sattuu ja joka lopuksi joskus puhuu jotain hyvääkin, koska hän puhuu kaiken, vaan hän on sydän, joka on soinnussa aikansa ja maansa kanssa."-----Todellista totta, kun näkee kaiken maailman haluja ja visioita loistavina kokonaisuuksina ja se pienen pieni asia puuttuu eli saada oikeita sanoja paperille.----- Me katsomme kaikki eri näkökannoilta, jollekin jopa kuolema voi olla viimeinen vapautus. Vapaus olisi siis taivaan lahja ihmiselle. Vapautensa ja kunniansa puolesta ihminen voi vaikka elämänsä uhrata. Toisaalta toinen taas ajattelee käänteisesti, älä odota tulevaksi sitä päivää, jolloin kärsimyksesi loppuvat. Sillä kun se päivä tulee, tiedät olevasi kuollut.-----
Kun ihmisellä on vapaus tehdä niin kuin itse haluaa, hän tavallisesti matkii muita. Eikä ihminen synny vapana vaan hän syntyy napanuoralla kiinnitettynä äitiinsä, eikä pysty huolehtimaan itsestään moneen, moneen vuoteen ja toiset eivät senkään jälkeen, on jonkun motto.-----
Meidän on iskettävä ”esineolemista” puhki koko elämämme kuten kuulla liehakoivaa naurua ilon koskettaessa korvia. Sellainen syvä tietoisuus elämisen perimmäisestä helppoudesta, jolloin ymmärrystä ei pidättele mikään. Ja kaikki mitä tarvitaan, on ripaus rääväistä ja mahdotonta mieltä. On syöksyttävä sillä lailla suloisesti, umpikujaan ja uskottava, että kyllä muurit väistyvät tieltä.-----Luomisen tuskasta siis tällä kertaa.-----
https://www.youtube.com/watch?v=u78Bo-u_pEc
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä, haikea, aistillinenkin runo...hieno.
Sivut