Black Hole Sun

Runoilija New England

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> New England kuva
mies
Julkaistu:
665
Liittynyt: 14.10.2011
Viimeksi paikalla: 3.11.2024 13:39

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

“Love is the longing for the half of ourselves we have lost.”  



Vuodet

Niin se
ihmistäkin liikuttava 
hetki saapui,
sydämen pulssi
laskiessaan vuosiaan

jotain mitä
ilman ei voi kuulla
itseään, 
hiljaisuutta

täyttäessään
omaa mittaansa,
antaessaan maansa murheiden
vielä odottaa

seistessään omilla jaloillaan
ja katsoessaan 
lumen peittämiä
jykeviä kuusia

elämänsä lankaa
silmissään
ja vaikka
hän hukkuisi
tähän kauneuteen 

hän lähtisi
hymyillen ja 
elämän maku kielellään

ollen osa samaa unelmaa
samaa 
hiljaisuutta ja rakkautta tulvillaan



Näistä sanoista on tahdikkuus kaukana

Olet kehosi varjo, silmäni liikkumaton
mutta putoat pimeästä valoosi
ja nyt nimesi on tavoittamaton taivaanranta,
josta muovaat ruumiisi

himoitsemasi kaukaisuutesi

olemalla uusi aika
uusi sisältö ja sen rosoiset ääriviivat

hetki jolloin tiedät muuttuneesi arvoitukseksi

enemmän kuin muistojesi haamu

mielikuvitelmaa jostain toisesta

ja miten se epätodellisuus antaa todellisuuden

tulevan rakkauden, joka läikähtää valoisaan nimeesi



Huojuva heinä

Elämän jos
antaa pantiksi,
miten sen
osaisi lunastaa
 
miten se
monen
vuosikymmenen
vaiteliaisuus
muuttuu ääneksi
 
miten kaksi
osaakin hengittää
samaan tahtiin,
tuntea elämän
virtaavan sisään ja
ulos
 
miten vuodet ovat
sitä muokanneet,
saaneet suunnistamaan
vaistojensa varassa
 
säteillä me
tason kielekkeellä
saamatta kosketusetäisyyttä
mihinkään
 
pelkääkö
se onnentunnetta,
koska tietää
sen
muuttuvan hyvästeiksi
 
kiihkon,
hellyyden
 
kaiken sen
rakkauden joka
on tehty toisillensa
 
silti se
hyökyy maailmaan
 
vaikka ihminen kulkee
ajassa kohti
tuntematonta
 
vaikka iho kuoriutuu
kerros kerrokselta
 
se tuntee rakkauden
kaipuumme,
ja niin siitä
versoo elämä,
huojuva heinä
 
sellainen hetkessä
siintävä välähdys,
joka ohimenevässä
tunteessaan
on onnellinen
 
jos vain sinä tulisit



Joka päivä ja joka ikinen yö
 
 Siinä lyhyesti elon retki
 ja summa viisauden ja määrä maan.
 
 Elämän, vapauden se ansaitsevi,
 ken itselleen ne kiistää joka hetki.
 
 Hän läsnä, rakkaus,
 käy vankkumatta täällä vaarain tiellä.
 
 Puhtaampi on tuskani kuin riemuni,
 kirkkaamat pilvet ja vihreys maan.
 
 Elämä, opeta minua onneni mennen
 syvemmin sinua rakastamaan.
 
 Hän tulee taas, te ilon tunsitteko
 niinkuin aalto.
 Se tuli hänen askeleitaan ennen
 
 Kipinä kirkkain, tuli pyhä
 kuin tähti tiellään pyhiinvaeltajan.
 Kun katkee, kirpoo kahleet kaiken,
 ajan,
 
 Sä loista aina, palat yössä yhä;
 
 RAKKAUS
 
 katseessa syvä.



Vastakohtaisuuksia

Kovuudelle on monta määritelmää
Pehmeys, onnen myötäjäinen
äänesi painolla
rakastan


Round and round

Olen kulkenut
ympyrää
silmät sidottuina

yksikään kierros
ei merkitse mitään

elämän sietämätön
totuus

luulen olevani
piilossa ja
kaikki onkin
läpinäkyvää

mutta ne silmät
eivät sitomattominakaan
näe tekojen ääreen

läpinäkyvän valheen
läpi

tottelevat vain käskyjä
ja säilyttävät kunniansa

huolettoman vastuuttomuuden
tunteen

ja karuselli vaan pyörii



Perhoskesä

Olen lentänyt
ja etsinyt
tehdessäni mielikuvistani
päivän ja
odottanut sitä
mikä koskaan ei tule

yötä joka olisi
epätodellisen vastakohta
kuorien todellisuuden
esiin

eksyttäisi epätoivon
kaukaisten ääreen

hämmennys on
hänen nimensä,
se jota kieli ei
satuta

kuiskaus ei sytytä,
ainoastaan aistit
heräävät naamioiden
takaa

ne jotka ovat himon
ja rakkauden väliin
kätkeytyneet,
harhailevaan huokaukseen
paenneet

vuodenajat taipuvat
päivästä iltaan
keväästä kesään
kertoen salaisuuksiaan

kalpeiden kasvojen ääreen

kuollen laillamme
onnellisena,
kaivaten syvästi ja
eläen vain sitä yhtä ainoaa varten



Don't Dream It's Over

Elämä

on pesäänsä
mahtumattomille
poikasille
kurkistus horisonttiin

vanhukselle
käyntikorttinsa
jättänyt
rosvo

seisovaksi
muuttuneen ilman

jalkapohjaa hiertävä
tekemätön

nyt kun
katson eteeni

haistamalla eilisen

hellalle palaneen
elämän rippeen

mustelman, joka
nousee tallotuista
unelmista

huomisen viereen
nukahtavasta
rakkauden äärestä

kiihkosta
tislaantuneet sanat

eletty elämä

kyky rakastaa
kunnes kipua
ei enää tunne

ole olemassa

ja pimeys
silmissä

hymyilevää iloa täynnä



Shine On Me

Sokeassa metsässä
alastomien puiden
pimeydessä
minun valtakunnassani,
sinut minä tahdon

Sielussani palaa
jäähyväisten roviolla
syyllisyyden risti
täynnä nälkäisiä suita,
mutta sinut minä vain haluan

Vaellan varjoissa
auringon ympäri
etsien vapautta
silmiesi kaukaista väriä
joka ovien raoista
aiheuttaa viluni ja vapinani

Jäätyneen ihon lailla
kouristaa peilikirkas kaipaus
tihkuvana räntänä
hokien kosketuksen kipinää
toivoen jään särkyvän välillämme
sillä sinun kosketustasi minä vain haluan

"See me walking, see me crawling
Shine, shine on me"



Live Tomorrow

Pitääkö pystyä
luottamaan, jotta voisi
rakastaa,
välittäisinkö toisesta
ihmisestä enemmän kuin
itsestäni
pitäessäni silmää iskevää
hymyä kädessäni

miksi murtaisin lumouksen?

vain seinä erottaa
elävästä elämästä,
murtaisinko sen
vai odottaisinko
kutsuvaa kättä ja
vetäisin sen itseeni,
maistamalla sen
pahetta

yksinäisyydessä ja
yksin hän viihtyi
ei kaivannut seuraa,
side silmillään
erossa maailmasta,
siitä josta voi
uneksia
ei koskettaa, eikä nähdä
ei laulaa
ei.. ei.. ei.. ei…

sataa,
sataa rankasti
hän tuntee,
aivan kuin sadepisarat
olisivat luoteja
lävistäen sisimmän
tehden reikiä,
aukkoja joista
elävänä kuolleen kirkkaus
saa otteen,
yksinäinen kipinä
uhmaamassa alistumisen
hämärää sadetta

nytkö se tapahtuu,
sekö jo tapahtuu,
elän huomisen
peilin kuvaa seuraten
kaukana nykyisyydestä
lähempänä eilistä
murtamalla seinän,
poistamalla silmiensä
siteen, peiton
rikkoen peilin,
jonka kuva
todellistuu hauraana,
ehyempänä

en katso enää
taakseni vaan tähän
hetkeen, joka viiltää
partakoneen terän lailla
kuunnellen uhmakasta
hengitystäni,
elämänkilistyksen hetkellä
katson murtuvia muureja
ja tunnen hyvän olon virtaavan
taas sisuksiini ja ne
hehkuvat eksyneet pisarat
täynnä eloa kuin
vastaruokittujen poikasten
hymyilevät suut



Taas kuutamolla

Vaikka kuun sirppi
neitsyen kohtua valaisisi
ei se meitä perisynnistä
vapauttaisi,
kompuroimatta korjaisi
ja aurinkoa synnyttäisi
paitsi rakkaudesta



Vapaus

Vapauden ihana hetki,
ei yhtään lupausta
ei voittajia, eikä häviäjiä
tuntea vapauttava tuoksu matkan päästä
sillä rajattomana tiedät
missä rajasi kulkee
Kadota hetkeksi ja astua sen yli
saapumatta koskaan perille



Sataa

Taas sataa,
tuulesta ratiseva pisara
kosteutena ihon läpi
Tuska sammuu,
mutta se ei armahda
Monta ihonmyötäistä
hienopesua siliäville,
jumalan lahja viattomille



Ahonlaita

Maailma on täynnä
pyyntöjä ja kieltoja,
pieniä kiellettyjä syntejä
Lakipisteen hurmos
huutaa vapautta
puraista eroottista kokemustaan
Imeä ja niellä
tuntea viipyilevän makean röpelöinen maku,
rönsyjen hidas nautinto
Suuret punaiset mansikat

 
 
Mieli on sekaisin,
aivan kuin sumu
olisi saapunut silmiin
ja verhoilisi näkymät

kuinka salakavalasti
voikaan menettää
luomiskykynsä,
tunteidensa henkisen
purkautumiskeinon

silloin tuntee
häkin ympärillään,
seinät, katon ja
ovettoman surullisuuden

maisemat tulevat ja
menevät hänen
sielussaan kadoten
yhtä nopeasti
kuin ovat ilmestyneetkin

pornolehtien naiset
riisuutuivat ja
esittelivät sulojaan,
mykkien elokuvien
rakastuneet pariskunnat
suutelivat kiihkeästi ja

silti kaikki tarpominen
tuntui tyhjältä,
mieli hylättynä ja
juoni täysin
näkymättömänä

oliko mielen
”ummetus” ansaittua ja
oliko ajatuksen
kajon katoaminen
aavistus

kaikkien polkujen
johtavan yhä kapenevaan
tunteiden kykenemättömyyteen
riisua vankilan omainen
pakkopaita muististaan




monet asiat
muistuttivat tutusta
vauraudesta,
kotoisasta olosta,
ystävistä ja
pitkistä hempeistä
lauseista

mutta mielen talonmies
ilmestyy aina
kriittisellä hetkellä ja
haukkuu teeskentelijäksi

tekopyhäksi riimittelijäksi
ja
haluaa keskeyttää
moukkamaisena pitämänsä
alun ja oraan

samalla lailla kuin
hilpeä nousuhumala
katkeaa tarpeeseen
käydä virtsaamassa
viattomasti ja heti
perään huomaa
kadottaneensa
makunsa olueen

pystymättä nostamaan
uutta kolpakkoa
huulilleen





hetkeä aiemmin
tanssittiin ja
pyyhittiin vaahtoa
suunpielistä ja nyt
jokainen aivojen
solu vain riiteli
ja keskittyi todistelemaan
kärsimyksiään

torjumalla sekä
turruttamalla
täydellisesti hetken
ja sen tuottaman
luomisen vimman

kuulustelemalla syitä
täydelliseen sanattomuuden
amputointiin, jolla
pisteitä yritetään naittaa
sekaviin lauserakenteisiin




mieli humaltuu
kaikista väkisin
tehdyistä yrityksistä ja
suu avautuu
sepposen selälleen
huutaakseen sydämensä
kyllyydestä apua

perkeleen perkele
on suunta
kun on aika
pyytää kurinpalautusta
korkeammalta

on noloa tunnustaa
kenellekään
ettei pysty

paljon helpompaa
on purkaa kiukkunsa
ja tunnustautua
säälittäväksi uhriksi

mielihän tekee kuolemaa

se yrittää kirjoittaa
jäähyväisiä, mutta
nekin muistuttivat
täysin vierasta kieltä,
hepreaa,
kirjainten synkkiä sekunteja,
jotka muminassaan
muistuttavat lapsen
jokeltelua




sanat tunsivat
myös epäonnistuneensa
ja lähtivät etsimään
syyllisiä

kauniin runon
näkeminen toi
mielelle omituisen
pahan olon

aivan kuin hän
olisi noussut
multaisesta haudastaan ja
löytänyt aapiskirjan

alkanut uudelleen
opetella lukemisen
korkeaa kulttuuria ja
tunnistanut maailman,
jonka oli hetkeä
aiemmin hempeänä tuntenut

kaikki kauniit
alastomat kehot
kompastelemassa
maallisiin jäänteisiin,
muistuttaen miten
julmalta se
luovuudeton yksinäisyys
tuntuu

se seksuaalinen
heräte, joka
yksin komerossaan on
kuin erämaa,
joka ei helly
menneen ihannointiin
eikä voittoisaan nykyhetkeen




miten väsyttävää
on uskollisuus, josta
puuttuu sellainen
aito intohimo

vaikka kuinka
olisi hakenut
epämääräisiä aistimuksia,
joita ei ymmärrä,
kaikki johti turhautumiseen
ja ero oli
väistämätön seuraus
tulevasta

kuin uskollisuus kuolemaan asti




kuinka jatkuva
puhumattomuus tuudittaa
halujen heikkenemiseen ja
rakkauden puute
ilmestyy paikalle
haamun ominaisuudessa

eroottisuuskin makasi
potkuhousuissaan ja
muistutti enemmän
lasten ilveilyä

onko sattumaa
vai kohtalo,
jos ohi kulkee
paraati viettelyksen
parodiaa ja liioiteltua
hauskuutta, jossa
vääjäämättömästi päädytään
hervottomaan itkujen
sinfoniaan

olo oli kömpelö
ja epäoikeudenmukainen,
kaikki johtui
pelkästä rakkaudesta,
jota rohkeus ei
totellut ja

teksti, jota ei
voinut lukea
muuten kuin monotonisesti
kiinnittämättä
siihen mitään huomiota




sanattomuus sai
ruumiin vapisemaan
kylmästä,
lähes tunnottomaan
tilaan, joka säikäyttää,
mutta säilyttää
inhimilliset piirteet

yritykset herättää
soljuva kerronta henkiin
muuttui kidutukseksi,
jossa ei ollut
minkäänlaista ulottuvuutta
eikä makua

kaikki muistotkin
oli myyty
panttilainaamoon,
odottamaan elävien
kirjojen lunastamista

lunastusta, jossa
tuoksuu metsien
humina ja
liehittelevät naiset
kutsuvat vavahtelevilla
huulillaan

tuntevat nousevan
halun ruumissaan,
hurjan halun
saada rakastaja
myllertääkseen

keinuvalla lantiolla
pyöreän pyllynsä
värittämään maailmaan

nuortua näiden
tuntemattomien naisten
seurassa ja
ymmärtää, että
tämä eroottinen
leikki voi
olla viimeinen

samalla kun
käsi jo työntyy
jalkoväliin ja
tuo pökerryttävän
hyvän tunteen
runsaiden rintojen ja
tummankolmion välimaastoon




tästä ei kukaan
halua menettää
mitään, ei sanaa
ei ainuttakaan elettä

aivan kuin houre
lähestyisi loppuaan
koko elämänsä
voimalla ja
viimeisillä voimillaan
maisteli kauan
odotettua suudelmaa
vartaloiden nytkähdellessä
koskettaen ihon
herkimpiä alueita

joskus kun
ei saa inspiraatiota
sen voi paikata
aukolla, joka
supistuessaan tuottaa
mielihyvää toisin kuin
runoilijan blackout

mustan jaskan veli,
joka taas kulkee
aina vaivattomasti
jäykkyydestä ja ajatuksen
kulkemattomuudesta huolimatta
Selite: 
"Mitä on runoilija? Onneton ihminen, joka kätkee sydämensä syviä suruja, mutta jonka huulet ovat siten muodostuneet, että huokaus ja tuskanhuuto muuttuvat ihanaksi soitoksi. Runoilija ei ole mikään sanamylly, joka puhuu kaikkea, mitä vaan mieleen sattuu ja joka lopuksi joskus puhuu jotain hyvääkin, koska hän puhuu kaiken, vaan hän on sydän, joka on soinnussa aikansa ja maansa kanssa."-----Todellista totta, kun näkee kaiken maailman haluja ja visioita loistavina kokonaisuuksina ja se pienen pieni asia puuttuu eli saada oikeita sanoja paperille.----- Me katsomme kaikki eri näkökannoilta, jollekin jopa kuolema voi olla viimeinen vapautus. Vapaus olisi siis taivaan lahja ihmiselle. Vapautensa ja kunniansa puolesta ihminen voi vaikka elämänsä uhrata. Toisaalta toinen taas ajattelee käänteisesti, älä odota tulevaksi sitä päivää, jolloin kärsimyksesi loppuvat. Sillä kun se päivä tulee, tiedät olevasi kuollut.----- Kun ihmisellä on vapaus tehdä niin kuin itse haluaa, hän tavallisesti matkii muita. Eikä ihminen synny vapana vaan hän syntyy napanuoralla kiinnitettynä äitiinsä, eikä pysty huolehtimaan itsestään moneen, moneen vuoteen ja toiset eivät senkään jälkeen, on jonkun motto.----- Meidän on iskettävä ”esineolemista” puhki koko elämämme kuten kuulla liehakoivaa naurua ilon koskettaessa korvia. Sellainen syvä tietoisuus elämisen perimmäisestä helppoudesta, jolloin ymmärrystä ei pidättele mikään. Ja kaikki mitä tarvitaan, on ripaus rääväistä ja mahdotonta mieltä. On syöksyttävä sillä lailla suloisesti, umpikujaan ja uskottava, että kyllä muurit väistyvät tieltä.-----Luomisen tuskasta siis tällä kertaa.----- https://www.youtube.com/watch?v=u78Bo-u_pEc
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Joskus ei sanoja löydy - ei ehkä aihettakaan mistä kirjoittaa tai vaikka olisi aihe, sanat vaan eivät tule... tosin runoilijaksi en itseäni tunne...enkä sun määritelmän mukaan olekaan, koska mähän just kirjoitan mitä mieleen vaan sattuu tulemaan ;) :D Parissa minuutissa naputtelen koneelle tai kirjoitan paperille, sen mitä mielessä pyörii ja siinä se ... enkä pode luomisen tuskaakaan siis...onneksi.
Herkkä, haikea, aistillinenkin runo...hieno.
Luomisen tuska parasta tuskaa, lapsen synnytyksen tuskan jälkeen.
Kiitoksia kommenteista.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
New England Stumblin' In 26.11.2017 6 Runo
New England Like a Stone 24.11.2017 5 Runo
New England Enkeli 24.11.2017 4 Runo
New England My way or the highway 23.11.2017 7 Runo
New England Stranger 23.11.2017 1 Runo
New England Ready to take a chance again 22.11.2017 3 Runo
New England Jealous 22.11.2017 3 Runo
New England Have I Told You Lately 21.11.2017 3 Runo
New England Hymy (Home) 20.11.2017 4 Runo
New England Somewhere I Belong 19.11.2017 5 Runo
New England Miksi näin 19.11.2017 5 Runo
New England If you believe 19.11.2017 4 Runo
New England Your Love 16.11.2017 6 Runo
New England Stormbringer 14.11.2017 3 Runo
New England Six Feet Under 13.11.2017 3 Runo
New England Ikävä (Love Don't Live Here ) 12.11.2017 3 Runo
New England Never Let Go 12.11.2017 4 Runo
New England Burning Heart 11.11.2017 3 Runo
New England When You're Sixteen 11.11.2017 3 Runo
New England Absolute Beginners 11.11.2017 3 Runo
New England Noin kaunis 11.11.2017 3 Runo
New England Everlasting Love 9.11.2017 3 Runo
New England On hetki jolloin tuulikin uinahtaa 9.11.2017 3 Runo
New England Night Train 8.11.2017 3 Runo
New England Punaisessa talossa 28.10.2017 4 Runo
New England Lovers (kisses of fire) 28.10.2017 4 Runo
New England Riisu Pois 21.10.2017 5 Runo
New England Vielä yksi laulu 21.10.2017 4 Runo
New England Järjetön rakkaus 19.10.2017 5 Runo
New England All I Need Is a Miracle 30.9.2017 4 Runo
New England Conquest of Paradise 30.9.2017 3 Runo
New England Ahmat tulevat 21.9.2017 4 Runo
New England Pimeäntaite 20.9.2017 2 Runo
New England Loistava tulevaisuus 17.9.2017 4 Runo
New England Vakava nainen 16.9.2017 2 Runo
New England Sinun vaikka hajoat 16.9.2017 3 Runo
New England Hetki 10.9.2017 3 Runo
New England Sorry 3.9.2017 3 Runo
New England Miksi kaikki kaunis katoaa 3.9.2017 3 Runo
New England Minne maailma kuljettaa 3.9.2017 2 Runo
New England Tuntuu kuin olisi talviyö 2.9.2017 2 Runo
New England I'll Be Over You 2.9.2017 2 Runo
New England Cold Day In The Sun 2.9.2017 3 Runo
New England Lauloin ihmisen maisemaan 2.9.2017 1 Runo
New England Vaarallinen nainen 2.9.2017 2 Runo
New England Valo 1.9.2017 1 Runo
New England Kalustamaton huone 1.9.2017 1 Runo
New England Vertauskuva 1.9.2017 1 Runo
New England Se ei riitä 31.8.2017 6 Runo
New England Eini (Pamela) 31.8.2017 2 Runo

Sivut