Immortality

Runoilija New England

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> New England kuva
mies
Julkaistu:
665
Liittynyt: 14.10.2011
Viimeksi paikalla: 27.11.2024 11:45

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

“Love is the longing for the half of ourselves we have lost.”  



Vuodet

Niin se
ihmistäkin liikuttava 
hetki saapui,
sydämen pulssi
laskiessaan vuosiaan

jotain mitä
ilman ei voi kuulla
itseään, 
hiljaisuutta

täyttäessään
omaa mittaansa,
antaessaan maansa murheiden
vielä odottaa

seistessään omilla jaloillaan
ja katsoessaan 
lumen peittämiä
jykeviä kuusia

elämänsä lankaa
silmissään
ja vaikka
hän hukkuisi
tähän kauneuteen 

hän lähtisi
hymyillen ja 
elämän maku kielellään

ollen osa samaa unelmaa
samaa 
hiljaisuutta ja rakkautta tulvillaan



Näistä sanoista on tahdikkuus kaukana

Olet kehosi varjo, silmäni liikkumaton
mutta putoat pimeästä valoosi
ja nyt nimesi on tavoittamaton taivaanranta,
josta muovaat ruumiisi

himoitsemasi kaukaisuutesi

olemalla uusi aika
uusi sisältö ja sen rosoiset ääriviivat

hetki jolloin tiedät muuttuneesi arvoitukseksi

enemmän kuin muistojesi haamu

mielikuvitelmaa jostain toisesta

ja miten se epätodellisuus antaa todellisuuden

tulevan rakkauden, joka läikähtää valoisaan nimeesi



Huojuva heinä

Elämän jos
antaa pantiksi,
miten sen
osaisi lunastaa
 
miten se
monen
vuosikymmenen
vaiteliaisuus
muuttuu ääneksi
 
miten kaksi
osaakin hengittää
samaan tahtiin,
tuntea elämän
virtaavan sisään ja
ulos
 
miten vuodet ovat
sitä muokanneet,
saaneet suunnistamaan
vaistojensa varassa
 
säteillä me
tason kielekkeellä
saamatta kosketusetäisyyttä
mihinkään
 
pelkääkö
se onnentunnetta,
koska tietää
sen
muuttuvan hyvästeiksi
 
kiihkon,
hellyyden
 
kaiken sen
rakkauden joka
on tehty toisillensa
 
silti se
hyökyy maailmaan
 
vaikka ihminen kulkee
ajassa kohti
tuntematonta
 
vaikka iho kuoriutuu
kerros kerrokselta
 
se tuntee rakkauden
kaipuumme,
ja niin siitä
versoo elämä,
huojuva heinä
 
sellainen hetkessä
siintävä välähdys,
joka ohimenevässä
tunteessaan
on onnellinen
 
jos vain sinä tulisit



Joka päivä ja joka ikinen yö
 
 Siinä lyhyesti elon retki
 ja summa viisauden ja määrä maan.
 
 Elämän, vapauden se ansaitsevi,
 ken itselleen ne kiistää joka hetki.
 
 Hän läsnä, rakkaus,
 käy vankkumatta täällä vaarain tiellä.
 
 Puhtaampi on tuskani kuin riemuni,
 kirkkaamat pilvet ja vihreys maan.
 
 Elämä, opeta minua onneni mennen
 syvemmin sinua rakastamaan.
 
 Hän tulee taas, te ilon tunsitteko
 niinkuin aalto.
 Se tuli hänen askeleitaan ennen
 
 Kipinä kirkkain, tuli pyhä
 kuin tähti tiellään pyhiinvaeltajan.
 Kun katkee, kirpoo kahleet kaiken,
 ajan,
 
 Sä loista aina, palat yössä yhä;
 
 RAKKAUS
 
 katseessa syvä.



Vastakohtaisuuksia

Kovuudelle on monta määritelmää
Pehmeys, onnen myötäjäinen
äänesi painolla
rakastan


Round and round

Olen kulkenut
ympyrää
silmät sidottuina

yksikään kierros
ei merkitse mitään

elämän sietämätön
totuus

luulen olevani
piilossa ja
kaikki onkin
läpinäkyvää

mutta ne silmät
eivät sitomattominakaan
näe tekojen ääreen

läpinäkyvän valheen
läpi

tottelevat vain käskyjä
ja säilyttävät kunniansa

huolettoman vastuuttomuuden
tunteen

ja karuselli vaan pyörii



Perhoskesä

Olen lentänyt
ja etsinyt
tehdessäni mielikuvistani
päivän ja
odottanut sitä
mikä koskaan ei tule

yötä joka olisi
epätodellisen vastakohta
kuorien todellisuuden
esiin

eksyttäisi epätoivon
kaukaisten ääreen

hämmennys on
hänen nimensä,
se jota kieli ei
satuta

kuiskaus ei sytytä,
ainoastaan aistit
heräävät naamioiden
takaa

ne jotka ovat himon
ja rakkauden väliin
kätkeytyneet,
harhailevaan huokaukseen
paenneet

vuodenajat taipuvat
päivästä iltaan
keväästä kesään
kertoen salaisuuksiaan

kalpeiden kasvojen ääreen

kuollen laillamme
onnellisena,
kaivaten syvästi ja
eläen vain sitä yhtä ainoaa varten



Don't Dream It's Over

Elämä

on pesäänsä
mahtumattomille
poikasille
kurkistus horisonttiin

vanhukselle
käyntikorttinsa
jättänyt
rosvo

seisovaksi
muuttuneen ilman

jalkapohjaa hiertävä
tekemätön

nyt kun
katson eteeni

haistamalla eilisen

hellalle palaneen
elämän rippeen

mustelman, joka
nousee tallotuista
unelmista

huomisen viereen
nukahtavasta
rakkauden äärestä

kiihkosta
tislaantuneet sanat

eletty elämä

kyky rakastaa
kunnes kipua
ei enää tunne

ole olemassa

ja pimeys
silmissä

hymyilevää iloa täynnä



Shine On Me

Sokeassa metsässä
alastomien puiden
pimeydessä
minun valtakunnassani,
sinut minä tahdon

Sielussani palaa
jäähyväisten roviolla
syyllisyyden risti
täynnä nälkäisiä suita,
mutta sinut minä vain haluan

Vaellan varjoissa
auringon ympäri
etsien vapautta
silmiesi kaukaista väriä
joka ovien raoista
aiheuttaa viluni ja vapinani

Jäätyneen ihon lailla
kouristaa peilikirkas kaipaus
tihkuvana räntänä
hokien kosketuksen kipinää
toivoen jään särkyvän välillämme
sillä sinun kosketustasi minä vain haluan

"See me walking, see me crawling
Shine, shine on me"



Live Tomorrow

Pitääkö pystyä
luottamaan, jotta voisi
rakastaa,
välittäisinkö toisesta
ihmisestä enemmän kuin
itsestäni
pitäessäni silmää iskevää
hymyä kädessäni

miksi murtaisin lumouksen?

vain seinä erottaa
elävästä elämästä,
murtaisinko sen
vai odottaisinko
kutsuvaa kättä ja
vetäisin sen itseeni,
maistamalla sen
pahetta

yksinäisyydessä ja
yksin hän viihtyi
ei kaivannut seuraa,
side silmillään
erossa maailmasta,
siitä josta voi
uneksia
ei koskettaa, eikä nähdä
ei laulaa
ei.. ei.. ei.. ei…

sataa,
sataa rankasti
hän tuntee,
aivan kuin sadepisarat
olisivat luoteja
lävistäen sisimmän
tehden reikiä,
aukkoja joista
elävänä kuolleen kirkkaus
saa otteen,
yksinäinen kipinä
uhmaamassa alistumisen
hämärää sadetta

nytkö se tapahtuu,
sekö jo tapahtuu,
elän huomisen
peilin kuvaa seuraten
kaukana nykyisyydestä
lähempänä eilistä
murtamalla seinän,
poistamalla silmiensä
siteen, peiton
rikkoen peilin,
jonka kuva
todellistuu hauraana,
ehyempänä

en katso enää
taakseni vaan tähän
hetkeen, joka viiltää
partakoneen terän lailla
kuunnellen uhmakasta
hengitystäni,
elämänkilistyksen hetkellä
katson murtuvia muureja
ja tunnen hyvän olon virtaavan
taas sisuksiini ja ne
hehkuvat eksyneet pisarat
täynnä eloa kuin
vastaruokittujen poikasten
hymyilevät suut



Taas kuutamolla

Vaikka kuun sirppi
neitsyen kohtua valaisisi
ei se meitä perisynnistä
vapauttaisi,
kompuroimatta korjaisi
ja aurinkoa synnyttäisi
paitsi rakkaudesta



Vapaus

Vapauden ihana hetki,
ei yhtään lupausta
ei voittajia, eikä häviäjiä
tuntea vapauttava tuoksu matkan päästä
sillä rajattomana tiedät
missä rajasi kulkee
Kadota hetkeksi ja astua sen yli
saapumatta koskaan perille



Sataa

Taas sataa,
tuulesta ratiseva pisara
kosteutena ihon läpi
Tuska sammuu,
mutta se ei armahda
Monta ihonmyötäistä
hienopesua siliäville,
jumalan lahja viattomille



Ahonlaita

Maailma on täynnä
pyyntöjä ja kieltoja,
pieniä kiellettyjä syntejä
Lakipisteen hurmos
huutaa vapautta
puraista eroottista kokemustaan
Imeä ja niellä
tuntea viipyilevän makean röpelöinen maku,
rönsyjen hidas nautinto
Suuret punaiset mansikat

 
 
Olin nukkunut
melko hyvin
 
antanut tiedottoman
rohkeuden
häivyttää väsyneet
päähän pistot
 
veitsellä
leikaten
 
teeskentelyn kyvyn
ahdistaa
elämän voimani
 
persoonallisuuteni
nälkäisen katseen
takaisin kohti
sisäistä varmuutta
 
kuolleen ihmisen
yksinäisyys oli
vedetty takaisin
maallisen voiman
suomaan iloon
 

 
eilen olin
vielä
rannalle ajautunut
romu
 
patsas,
joka tuijotti eteensä
 
tunsi jäätävän
tuulen poskillaan,
vartalossaan
 
mutta kipeintä teki
sielun ja sydämen kohdalla
 
se
se vasta
mykistää ihmisen
ja
tuo sopimattoman
soitannon kulkuunsa
 
luo tietoisuuden
monista elämän turhuuksista
 
ja kun niillä
silmillä katsoo
kovin pitkään

häikäilemätöntä

 
siinä helposti
tulee kysyneeksi
itseltään
 
mikä on tämä
ääriviivojen
suoma vapaus
 
mikä kasvattaa meistä
lempeitä, antaa
rakkautta
antaa uskon ja
anteeksiannon
 
ja toivon siihen
huomiseen kiinnittyä
 
kuiskaukseen kaiken
muuttuvan paremmaksi
 
 
 
mistä sen lohdutuksen saa,
peittelyn kyvyn vastata
huutoon pimeydestä
 
mistä ne sana
tulevat, jotka
antavat kaikupohjan
omaan minään
 
ihmiseen itseensä
olemalla ihminen
ihmistä itseään varten
ja
silti eläen omaa
elämäänsä
 
sitä elämää,
joka ruokkii
parkaisun
kuultuaan
 
imien rintaa,
elävää elämää
ja pikku hiljaa
tuntonsa vahvistuessa
hiipii hiljaisuuteen
 
 
 
miten tätä
maailman pahuutta
kestää,
tätä tyhmää
ja aineellista
häilyvyyttä
 
 

miten se
elävä vesi
virtaa sieluissamme
 
antaa sydämemme
elämänhimon
katsoa itseään silmiin
 
pelon ja
ihmettelyn muuntua
ahneudeksi
 
kykyyn murskata
jokainen
luu,
jokainen ajatus
halkeamaan

siitä paskan tärkeydestä,
jota hapatuksemme
kantaa sisällään
 
vetäen välillä
verhoja eteemme
 
välillä avaten ja
miettien olisiko
se totta
 
suuria menneitä unelmia
vai
vasta
vastaan
kävelevää todellisuutta
 
 
 
miten ne unet
osaavatkin olla
niin todellisia
 
hetken voisi
kuvitella
miten se elämää
ruokkinut käsi
osui poskelle
 
silitti sitä
niin kuin
illoin vähän ennen
unta sillä oli tapana
silittää hiuksia,
lukea satujaan ja
rukouksiaan
 
kiitos menneestä ja
toivomus huomiselle
 
ja niinhän se hävisi kuin
silmäni sulkeutuivat,
tuulenhenki olisi
huuhtonut ja
valaissut tienoon
 
tajunnut sen sisäisen
piirteen kykyyn
olla kanssani, kun
en itse enää
jaksanut kantaa
maailmani taakkaa
 
 
 
aamun sarasateessa
aina kauneimmatkin
unet pakenevat
 
unet ovat kuin
ihmiset, jotka
ovat olemassa
toisilleen hetken
 
ja muuntuvat siitä
pieninä annoksina
tajunnassaan
toisiaan puoleensa
vetäviksi ja hylkiviksi
 
terävä liekki on
niin helppo sammuttaa
äärettömään mereen
 
hiljaisuuteen, joka
sulkee tiet ja
katseen elämästä
 
ensimmäisellä kosketuksella
on aina oma avaruutensa
ympärillään
 
samaa lopullisuuden leimaa,
joka alkaa jossain vaiheessa
uudelleen,
mutta siinä
ensimmäisessä kohtaamisessa
on kaikki,

jota myöhemmät hetket heijastelevat
 
tehden uusista tunteista
niin ristiriitaisia
 
joillekin lopullisuutta
ja
toisille tie
uuteen alkuun
 
 
 
me olemme
siunattuja keväästä
 
kaikille se
sama aurinko
 
voima, joka
on ilmaisen
valon suoma ihme
 
niin se hellii
meitä raikkaudellaan,
ujolla kaipauksen lumollaan
 
se kaunis
valo yhdistää
meidät,
kasvomme,
tunteemme ja
sydämemme
 
tehden pääomaa
jokaiseen sen
valon läpäisevyyden
antamissa rajoissa
 
sytyttää loiste silmiin

se taitaa tietää
jotain onnen antimista
 
miten öiden tähtiä
kiillotetaan

ja
 
kohtalot kannattelevat
toinen toisiaan

 
 
 
meillä jokaisella
on osoite
tässä
maailmankaikkeudessa
 
meillä on katto ja
seinät
 
mutta ovet ja
ikkunat
ovat lentämistä varten
 
mikä ihme ihmisen
elämässä on

vetää sovituksen kaipuuta
 
kun voi lentää ja
pitää lankoja
omissa hennoissa
käsissään
 
jokaisessa siiven
iskussa
pitää kärsimyksiään
ja intohimon
hämmentämiä kokemuksiaan
 
rakkauden muotoinen
kuva sydämessään
saaden kaikki sanat
ja teot kompastelemaan
 
etsimään sitä
tuttua äären muotoa
 
sitä uutta
välimatkaa ja
samalla
sitä samaa
ylitsepääsemätöntä
turvaa jota
jokainen on 
kehossaan kokenut
 
saman elämä
samassa ruumissa
tuntuvaa sykettä
 
jonka konkretisoi
se ensikertainen parkaisu ja
ilmoille herahtanut
maitoneste,
joka kihlautuu
syntyvän elämän kanssa
 
 
 
aika kuluu ja
elämät tulevat ja
menevät
 
meillä on kaipauksemme
aina siihen menneeseen
ja vaikeutemme
muistaa, että
elämä on nyt
 
pieni pala
musiikkia,
katse tai
sanoja saa
elämän palaamaan
johonkin,
joka nostaa haikeuden
 
uskollisuudentunnoksi
tuolle menneelle
 
mutta me olemme
nälkäisiä,
me aistiemme varassa
puurtavat ihmiset
olemme valmiit
haukkamaan vaikka
koko maailman
 
jotta saisimme
nieltyä ulkoisen kauneuden
osaksi sisästä
rikkautta
 
luulemme tekevämme
sen maailman tähden
 
ja silti tunnemme
jossain kaukaisuudessa
se kodin olevan
lähempänä
 
jossain niissä
hennoissa käsissä,
vahvassa luonteessa
asuu juuri
 
asuu leipä ja vaate,
joka kouli
elämään siemeniä,
ituja, joista
kasvoi nuoruus
 
inhimillisen tunteen
synnyttää muutakin
kuin pelkkiä
elämänkäsityksiä
moraalista
 
kaikkea mikä
koskee kehoa ja
sielua
 
perustansa

tehdäkseen
kiintymyksestä
rakkaudelleen luvallista
 
ja toisaalta ne kaikki valheet,
jotka antavat arvon
nöyryytyksen toisensa jälkeen
nauraa päin naamaa
 
painien kanssamme
vihaten ja rakastaen
ainaiset vilunväreet ruumissaan
 
 
 
ihmisen ilmeeseen
syttyy yhtä
helposti kipinä
kuin se
menettää tasapainonsa
 
ohittaa rajan
tarttua ihanteellisimpaan
ajatteluun
 
lumoutuneena
katsoo noita
sieluun asti loistavia
kasvoja, jotka
jokapäiväinen arki
ja yö hukuttavat
varjoonsa
 
niissä tuntui
kasvavan ikuinen kevät,
meri ja valkoinen taivas

kuvastaen vapautta
 
nukkuvan huoleton
hengitys rauhaa
 
ja vienosti soljuva
musiikki tuntui
tarrautuvan
suun pieliin
 
se ihanteellinen nuotti
halusi kasvaa kiinni
siihen ruumiiseen
 
siihen säveleen
hukkui kaikki ympäröivä
maallinen
 
samaan tapaan muistin
kuinka silmäni
nukahtivat pois siitä
silittävästä otteesta
 
kuinka syvä
rakkaus
tuntui aina
niin elävänä nukkuessaan
 
 
 
en ole voinut
unohtaa
miten herkkä
olen rakkautta kohtaan
 
miteh se lopettaa tunteiden
kätkemisen tarpeen
 
avaa suunsa ja
sulkee silmänsä,
samoja ihania eleitä
 
jokainen pelkää
 
kadottavansa itsensä
 
olevansa velkaa
kiitollisuudelle,
miten se tunne
syöpyy ensin lihaan
ja sitten sieluun
 
 
 
koko ihmisen
elämä yhtyy
siinä yhdessä antamisen
hetkessä
 
siinä rakkauden
hetkellä
on yhtä suojaamaton
kuin kuolema ottaa omansa
 
vapauttaen kiintymyksen
tunteista,
vapauttaa
viimeisen naamion
jokaisen kasvoilta
 
siinä hetkessä
punnitaan onko
kukaan voittanut,
 
osaako kukaan
hengittää ja elää
 
osaako kukaan kuulla
rakkaudesta
nälkäisen ihmisen
sanaa ilman
että sitä täytyy pyytää
 
tai vapauttaa
sen silmät näkemään
 
 
 
 
kaiken muuntuvuudessa
asuu vuosisatojen sisältö
 
jokainen on tullessaan
yksin,
lähtiessään yksin
 
ja silti se suurin
niistä tunteista syntyy
ilman ulkopuolista kohtaloa
 
ilman ulkoista
sävelmää, ilman
sinisen sävyjä
 
ilman valkean
nähdä illan hämärää
 
niin se aistillinen todellisuus
pitää sinua rakkaani
kuin osia itsessään
siinä alati muuttuvassa elämässä
 
 
 
en tunne itseäni,
en tunne elämää
 
mutta tunnen
ihanteet ympärilläni
 
tunnen
pelkääväni totuutta,
elämän pelkoa
 
veräjän sulkeutua
 
kuinka rakkautta
täynnä oleva käsi
silittää
hiuksista uneen
 
ja
kokonainen aikakausi
eheytyy 

äänettömyyttään

sanomatta sanaakaan (we don't say goodbye)

 
 
 
 
---niin hiljaa on kasvos tuntu
    niin hiljaa,
    mutta
    hiuksillein lämmön valaa,
    kun kosketus tuo
    lohtunsa suo
    kotiinsa rakkaan taas palaa
    taivaansa uniin hiljaisiin---
 
Selite: 
https://www.youtube.com/watch?v=bZolfKgW5Is
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Yksi yö kaiken muuttaa voi. Mietin tästä, miten erilaiset ärsykkeet, ajan ahmiminen ja itsensä eri tavoin loppuunpolttaminen vievät energiaa. Pahinta on päätyä pisteeseen, jossa unohtaa oman itsensä. Olemme kuitenkin tulleet tänne tiettyä tarkoitusta varten. Itse unohtuu, jos joutuu etäälle arvostamistaan asioista, ja rakkaudesta. Elämä muuttuu niin helposti toisten käsikirjoittamaksi.
Mietin itse asiassa nyt, kumpi on eksyneessä maailmassa pahempaa: olla itse samanlainen eksynyt, vai vastavirtaan kulkeva tiedostava yksilö.
Uni katoaa kuten aika. Hetket syntymästä kuolemaan ovat vain häivähdys. Uni elämässämme silti lohtua tuoden. Kevätkin lohduttaa nyt kulkijaa valollaan, antaa merkin elinvoimasta ja uudesta alusta. Niin sanotusta vapaudesta. Ajatukset herättävä runo.
Kiitos jälleen.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
New England Tuulensuoja 12.10.2016 2 Runo
New England Duran Duran 11.10.2016 6 Runo
New England Wind beneath my wings 11.10.2016 2 Runo
New England Saat syttymään 10.10.2016 2 Runo
New England You're Still The One 9.10.2016 1 Runo
New England Sameassa vedessä 8.10.2016 2 Runo
New England Vaikka soitin on hieno ja tunnelma jees 7.10.2016 2 Runo
New England Caught In The Balance 7.10.2016 3 Runo
New England Walk 7.10.2016 1 Runo
New England Believe 6.10.2016 2 Runo
New England Lost without you 5.10.2016 2 Runo
New England Kullanhuuhtoja 4.10.2016 3 Runo
New England Give It 2 Me 4.10.2016 2 Runo
New England Justify my love 3.10.2016 1 Runo
New England Mea Culpa 2.10.2016 3 Runo
New England After the love has gone 2.10.2016 1 Runo
New England All by myself 1.10.2016 2 Runo
New England She's like the wind 30.9.2016 4 Runo
New England Tunne joka kantaa 29.9.2016 2 Runo
New England Tunnelmapaloja 29.9.2016 3 Runo
New England Year of the cat 28.9.2016 2 Runo
New England Ihonsa huokailee 27.9.2016 2 Runo
New England I will remember 26.9.2016 4 Runo
New England Elle l'a 26.9.2016 2 Runo
New England In All The Right Places 24.9.2016 3 Runo
New England Särkyvää 24.9.2016 3 Runo
New England Sametinpehmeä Yö 22.9.2016 2 Runo
New England Muisto vain jää 22.9.2016 2 Runo
New England Get Lucky 21.9.2016 1 Runo
New England It Ain't Over Til It's Over 20.9.2016 2 Runo
New England Silti uskon huomiseen 19.9.2016 4 Runo
New England Together Forever 18.9.2016 1 Runo
New England Eden 18.9.2016 3 Runo
New England Sininen Sunnuntai 16.9.2016 5 Runo
New England Bohemian Rhapsody part II 15.9.2016 2 Runo
New England Bohemian Rhapsody part I 15.9.2016 1 Runo
New England Love is like oxygen 14.9.2016 2 Runo
New England The Chauffeur 14.9.2016 2 Runo
New England Samaa ikävää 13.9.2016 2 Runo
New England Sirpaleista tehty part II 13.9.2016 1 Runo
New England Sirpaleista tehty part I 13.9.2016 1 Runo
New England I'm not in love 10.9.2016 2 Runo
New England Evidence 10.9.2016 1 Runo
New England Tämä tunne ei ole hauras 9.9.2016 1 Runo
New England Hän tanssi kanssa enkeleiden 8.9.2016 1 Runo
New England Hello (rakastan sinua) 7.9.2016 4 Runo
New England Stuck On You 5.9.2016 2 Runo
New England Crossroads II 4.9.2016 2 Runo
New England The Chamber 1.9.2016 9 Runo
New England Rakastanko 28.8.2016 9 Runo

Sivut