Huikaistuminen
Miten kovasti valo pyristeleekään
esiin kankeiden puiden takaa
Tahdon loistaa,
loistaa!
Ja syöksyä kiivaasti
sulamispurojen mukana
Luonto ympärilläni
herää jälleen eloon,
ihmiset kaupungeissa
havahtuvat hiljaiselostaan
Nyt on meidän aikamme nauttia,
huutaa, imeä valo ihoillemme
ja pursuta kevään uusista silmuista
Selite:
Kevät sekoittaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Jo nyt odotan kevättä kovin, vaikka ei syksy ole kunnolla alkanutkaan, eniten rakastan Suomessa neljää eri vuodenaikaa, syksy on minulle vaikeaa aikaa, kuin myös Joulukuu. Runosi on hyvin kaunis, soljuva ja koskettava :) Kiitos runostasi!