Ulapantuijottajat

Olet selin,
katsot vakavana merelle
Taivaanranta häipyy sateen taakse
Veden yllä koleus vaeltaa
harmaiden pilvien kyydissä
Rantavedessä laineet tulkitsevat
jäähileillä syksyn ikävää
Haapapuiden vieno tuuli
puhaltaa hiuksia otsaltasi
ja erottaa meidät kesästä

Katson olkasi yli merelle
Et huomaa minua,
mutta aavistat
Et ole koskaan ollut lähelläni,
olet kuollut jo ennen syntymääni
Kuoleman juopa erottaa meidät toisistamme
Silti olen tässä rannalla kanssasi
Ojennamme hengen säikeemme
kuoleman yli
Vaistoamme toisemme
ikuisesti erotettuina
Istut hiljaa,
tunnen äänesi

"Tuolla se onni on
Haaveemme, ihanteemme
luvatun maan harha meren takana
Laineet, tuuli,
onnen pienin osa
varjon muisto
Jos lähtisi onnea kohti
se pakenisi kuin horisontti
Mennään pois täältä
ettemme kuihtuisi
Mennään kumpikin omaan suuntaamme
Mielemme kuvissakaan emme saa tänne palata
Emme mene yhdessä taivaanrantaan,
emme sinne koskaan mene
Se on aina kaukana"

Pysymme paikoillamme,
sulaudumme sateeseen