kuollut kuurankukka

Runoilija Annastiinanen

näin on käveltävä
palelevin jaloin huomiseen
horjuvin askelin
tuulen sekoittamin hiuksin

tästä pelistä puuttuu palanen
sydämestäni kaksi
toisessa sinun kuvasi, muistan

maailmankirjasta ei löydy nimiämme
soihtu palaa muistoksi sydämeni arkistossa

oli liikaa näitä saapumisia ja lähtöjä
räntäsadetta ja pilvilauttoja
yöpakkasia ja kuolleena löytyneitä kuurankukkia

maailma on täynnä meitä pudonneita
uniksi jääneitä haaveita
tosiltamme eksyneitä

näitä hukattuja tunteita
jotka eivät kuitenkaan koskaan kuole

                            💔


                                    










 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Elämässa tulee vastaan kaikenlaisia tunteita.
Sopiva rakkausruno näin talven alkuun. Suhteen loppumisen syy sanotaan hienon hämärästi säkeessä "oli liikaa..." ja pehmeästi, kuin hiljaa surren kauniin perintövaasin rikkoutumista siivouksen lomassa. Rikki mutta vieläkin rakas. Pidin myös toiseksi viimeisestä säkeestä ja "uniksi jääneistä haaveista." Hyvä. 
Upea runo, sykähdyttää. 
Erittäin vaikuttavaa, syvällistä tekstiä.
 

Käyttäjän kaikki runot