sinisen penkin maali on hilseillyt,
huomaan
istun sille varovasti
painan kämmeneni kevyesti sen pintaan
paikalle joka joskus kuului sinulle
miten kaikki onkaan muuttunut
kuusiaitakin on entistä korkeampi
silloin joskus se hipoi hädin tuskin taivasta
ja minun mieleni
on kuin tämän maailman myllerryskenttä
täällä on kaikki ne kesäpäivät
ja sinä
hymysi, sääresi säärtäni vasten
silloin kun syötin sinulle
poimimiani ahomansikoita
ja miten minä kikatin ja kiemurtelin
kun laitoit selkääni kutituspulveria
ja miten vahvoilta kätesi silloin tuntuivatkaan
ja minä muistan kuinka katsoin sinua salaa
profiiliasi, nenäsi muotoa ja korvasi kaarta
kyllä, minä tunnistaisin sinut missä vain
enkä minä välittänyt muusta
vain siitä hetkestä
jossa kuuntelin sanojamme
ja kaikkia niitä haaveita
jotka kirjoitimme muistiin
ja jotka tuntuivat niin todellisilta
että oikein kilpailimme
kumpi saa niistä ensin kiinni
***
istun ja raaputan kynnellä kulunutta pintaa
vaikka oikeasti
taidan raaputtaa tätä tarinaa
suljen silmäni jotta voisin vielä tuntea sinut
mutta sinä olet mennyt
eikä mato-onkesi nojaa enää puuta vasten
niin, sinä olet mennyt
etkä sinä koskaan tajunnut
miten minä tähän
siniselle, kuluneelle penkille jäin
***
huomaan
istun sille varovasti
painan kämmeneni kevyesti sen pintaan
paikalle joka joskus kuului sinulle
miten kaikki onkaan muuttunut
kuusiaitakin on entistä korkeampi
silloin joskus se hipoi hädin tuskin taivasta
ja minun mieleni
on kuin tämän maailman myllerryskenttä
täällä on kaikki ne kesäpäivät
ja sinä
hymysi, sääresi säärtäni vasten
silloin kun syötin sinulle
poimimiani ahomansikoita
ja miten minä kikatin ja kiemurtelin
kun laitoit selkääni kutituspulveria
ja miten vahvoilta kätesi silloin tuntuivatkaan
ja minä muistan kuinka katsoin sinua salaa
profiiliasi, nenäsi muotoa ja korvasi kaarta
kyllä, minä tunnistaisin sinut missä vain
enkä minä välittänyt muusta
vain siitä hetkestä
jossa kuuntelin sanojamme
ja kaikkia niitä haaveita
jotka kirjoitimme muistiin
ja jotka tuntuivat niin todellisilta
että oikein kilpailimme
kumpi saa niistä ensin kiinni
***
istun ja raaputan kynnellä kulunutta pintaa
vaikka oikeasti
taidan raaputtaa tätä tarinaa
suljen silmäni jotta voisin vielä tuntea sinut
mutta sinä olet mennyt
eikä mato-onkesi nojaa enää puuta vasten
niin, sinä olet mennyt
etkä sinä koskaan tajunnut
miten minä tähän
siniselle, kuluneelle penkille jäin
***
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit