![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Annastiinanen kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-23833-1704057058.jpg?itok=blY_vEle "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Annastiinanen kuva")
miten ne vain voivat kadota
ne kaikki sanat
ja miten minä surenkaan niitä
joiden en enää uskonut pettävän
kaipaan miten ne vyöryivätkään ylitseni
ja miten minä poimiakseni niitä
ojentelin käsiäni
miten se olikaan niin helppoa
samalla liian vaikeaa
huojentavaa ja kuitenkin pelkkää tuskaa
ja miten minä avasin itseni auki!
ymmärrä, miksi minun piti väistyä
hukuttaa itseni usvaan
kun ei sinun paikkasi ole minun kivussani
sinulle minä haluan
olla perhosenkeveä auringonnousu
rakkaan järvesi yllä
sellaisena haluan sinun minut muistavan
vailla yhtään surun kyyneltä ja varjoja
***
ne kaikki sanat
ja miten minä surenkaan niitä
joiden en enää uskonut pettävän
kaipaan miten ne vyöryivätkään ylitseni
ja miten minä poimiakseni niitä
ojentelin käsiäni
miten se olikaan niin helppoa
samalla liian vaikeaa
huojentavaa ja kuitenkin pelkkää tuskaa
ja miten minä avasin itseni auki!
ymmärrä, miksi minun piti väistyä
hukuttaa itseni usvaan
kun ei sinun paikkasi ole minun kivussani
sinulle minä haluan
olla perhosenkeveä auringonnousu
rakkaan järvesi yllä
sellaisena haluan sinun minut muistavan
vailla yhtään surun kyyneltä ja varjoja
***
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit