Vartija

Runoilija Nimeni Haaveilija

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Nimeni Haaveilija kuva
mies
Julkaistu:
66
Liittynyt: 24.9.2003
Viimeksi paikalla: 19.11.2024 22:51

Asuinpaikka: Nokia
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
21.10.1987

Teini-iän tunnekuohuissa kirjoittamani vanhat runot on mulle edelleen tärkeitä.
Vuosikausien koulukiusaamisen aiheuttaman sosiaalisen kyvyttömyyden ja muut sielun arvet purin silloin parhaani mukaan teksteihini; jos niitä haluaa näin myöhemmin yrittää tulkita, tuo kannattaa ehkä pitää mielessä.

Löysin runot itseilmaisun ja ajatussolmujen avaamisen keinona näköjään uudelleen joskus 2017 loppupuolella. Vertailen täällä aikakapseliin, vanhoihin runoihini, ja viattomuus ja leikkisyys tuntuu nykyisin olevan kadoksissa. Ei kai iäksi?

Haaveilemasta en kai lakkaa koskaan. Hyvä niin.
Suosittelen:
 



Vanhoja arpia ja tummuvat seinät

Naarmutettua lasia murtuneiden kalterien edessä
ja vanki joka ei osannut paeta.
Ei ollut vartijaa
Ei vankeja
Ei niitä ole kulkenut ohi vuosiin

Pölyisiä käytäviä
Joissa valo pimeänpilkkoman kehonsa polttaa
Pimeys - valo - pimeys - valo
Kalteritango pienien kesken

Vapaudenkaipuuni

Vaan kuinka pakenisi vankilasta johon ei ole suljettu
Miten saisi vapauden maailmasta jossa asuu hiljaisuus
Kuka pelastuisi Kainin merkki kasvoillaan

Käytävänviereistä seinää vasten istuessani
Miettien mitä tein
Selaan tuulentuomaa uutislehteä

Otsikot, miltei haalistuneet pois
Hämärästi etusivulle vielä painettu kuitenkin on
"Amazon enää erämaa"

Ja huokaukseni kaikuu

"Valheita ja pahaa

Lannoitteeksi maan

Juuriksi rakkauden"


Selite: 
Tässä runossa on hyvin paljon symboliikkaa - mikä saanee tämän helposti tuntumaan jotenkin omalta. Kirjoitin tämän kai enimmäkseen itseltäni itselleni, mutta luulen että ehkä joku muukin tästä jotain saa..
Kategoria: 
 

Kommentit

Hienoa kerrontaa; taluttaa lukijan oman mielensä käytäville -vankilaan jossa ovet eivät ole lukossa. Jättää tilaa lukijan täydentää riivien välejä mielensä mukaan, pidin tästä erittäin paljon.

Vahvaa sympoliikkaa runoissasi! Me olemme itse omia vanginvartioitamme ja vankiloitamme! Pelot estävät usein elämästä täydesti!

Ajatusta. hyvä. Todella hyvä runo selvästi, nyt ei vaan jostain syystä ole sellainen olo,että jaksaisi paneutua, mutta pistänpä suosikkeihin-

Elämä on juuri tuollainen vartija. Väkivallaton mutta niin sitova ja lamauttava.
Onko rakkaudetta eläminen, toiselle kuulumattomuuden tunne juuri runon kuvaamaa itsensä vangitsemista ja vankina olemista.
Vahvaa koputtelua riveillä.....

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot