Älä koske
soitan poliisit jos vielä lyöt
en jaksa enää.
Kerrostalossa vuokralla
ohuet seinät
aitiopaikalla kuulemassa
niiden muiden ihmisten elämää.
Joita
me jokainen
näiden numeroitujen ovien takana
toisillemme ollaan.
Niitä muita.
Tuntemattomia.
Aamulla se pariskunta
hymyili kauniisti
silmiin katsoen
porraskäytävässä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Evil.
kerrostaloelämässä joutuu väkisinkin kokemaan muitten naapurusten myötäelämiset kun paperiseinien läpi kantautuu sekä iloiset naurut, että lemmentyön äänet, lasten itkut, huudot ja perheväkivallatkin.
ja mitenkäs siihen sitten puutut tai olet puuttumatta?
kauniisti kirjoitettun tutusta asiasta.. ja niin ikävän tottakin.
miten voit, lähtäänkö tääs ensitalvena mielikuvitus-pulkkamäkee?
Kerrostaloelämän surullinen puoli kipua kantavassa runossasi.
Mieltä koskettava tämä runosi, elämästä, joka liian monen kohdalla on totta. Ja sinulla on sydäntä kirjoittaa.