Koulrofobia
Yhdessä aikakautemme suurimmissa esityksissä
oli yksi miimikko
yksi hovinarri
ja liuta toinen toistaan pienempiä sirkuspellejä.
Esitys oli loppuunmyyty ilta toisensa jälkeen,
kunnes se ei enää sitä sitten ollutkaan.
Auringon laskiessa ei hovinarri naurattanutkaan enää
eikä miimikko puhunut sitä vähääkään.
Suru ja kyyneleet valtasi estradin
ja esirippu laskettiin iäksi.
Synkän teltan uumenista kuulivat ohikulkijat joskus
ääniä joista ahdistuivat.
Salillinen sieluparkojahan siellä oli
vähintäänkin
tai sylillinen lapsia hätäänsä huutamassa!
Moni sulki korvansa,
toiset kuuli tahtomattaan.
Rohkeimmat kurkistivat teltan raoista
eivätkä koskaan unohtaneet näkemäänsä.
Loppuun se tulisi saattaa!
Sulkea sirkus ja lähettää klovnit
kukin omaan kotiinsa.
Saada tilalle jotain säädyllistä
ja vähemmän ahdistavaa.
Sitten eräänä iltana se tapahtui:
Esirippu nousi
Grande Finale!
Yleisö pääsi käsiksi
vereen, värivaloihin ja vieraileviin tähtiin.
Väliajalla tarjottiin suolaisia kyyneliä
ja kotiinläksiäisiksi ikuisia painajaisia.
Niin tuli päätökseen aikamme suurin esitys
eikä kellekkään jäänyt ikävä.
Sen vain haluaisin tietää, kuinka toimia
-että kun sirkuksen kaatuessa
ei klovnit katoakkaan..
oli yksi miimikko
yksi hovinarri
ja liuta toinen toistaan pienempiä sirkuspellejä.
Esitys oli loppuunmyyty ilta toisensa jälkeen,
kunnes se ei enää sitä sitten ollutkaan.
Auringon laskiessa ei hovinarri naurattanutkaan enää
eikä miimikko puhunut sitä vähääkään.
Suru ja kyyneleet valtasi estradin
ja esirippu laskettiin iäksi.
Synkän teltan uumenista kuulivat ohikulkijat joskus
ääniä joista ahdistuivat.
Salillinen sieluparkojahan siellä oli
vähintäänkin
tai sylillinen lapsia hätäänsä huutamassa!
Moni sulki korvansa,
toiset kuuli tahtomattaan.
Rohkeimmat kurkistivat teltan raoista
eivätkä koskaan unohtaneet näkemäänsä.
Loppuun se tulisi saattaa!
Sulkea sirkus ja lähettää klovnit
kukin omaan kotiinsa.
Saada tilalle jotain säädyllistä
ja vähemmän ahdistavaa.
Sitten eräänä iltana se tapahtui:
Esirippu nousi
Grande Finale!
Yleisö pääsi käsiksi
vereen, värivaloihin ja vieraileviin tähtiin.
Väliajalla tarjottiin suolaisia kyyneliä
ja kotiinläksiäisiksi ikuisia painajaisia.
Niin tuli päätökseen aikamme suurin esitys
eikä kellekkään jäänyt ikävä.
Sen vain haluaisin tietää, kuinka toimia
-että kun sirkuksen kaatuessa
ei klovnit katoakkaan..
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runoilijan henkilökohtainen suhde tämän runon sisältöön hyvin nähtävissä, jollen näe väärin. Aina sitä saa ihmitellä maailmaa, ihmisiä, omaa elämäänsä, kysellä miksi miljoonasti vaikka luulee että on jo kysynyt kaiken. Eikä vastausta edes välttämättä ole saatavilla, ei tyydyttävää. Ylitulkinnan vaarassa totean myös, että klovnit kyllä usein osaa olla aika kammottavia.
Pidän, kovasti paljon, ihan osui ja upposi. Hyvä sinä.