Tänään en laittanut sokeria kahviini
kammannut hiuksiani
aukaissut verhoja
elämä ei ala minua
et sinä tänäänkään tule
en minäkään
minua
elämää
'eihän noin voi tehdä'
ajatteli Isoviisari ja pysähtyi
tuijottamaan tikittämätöntä tyhjiötäni
nousen pinnalle, aikataskuun
vedän keuhkot täyteen
päivättömyyttä
tänään on ei-tänään
kunnes kyllästyn olemaan
maanantai-illan epävirallinen valvoja
ujuttaudun ukkovarvas edellä
takaisin tylsään tiistaihin
takaisin tavallinen harteiden asento
lysähdän kasaan, palaan ihmislaumaan
ajan sekaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella hyvä! Pidin :)
Tässä on paljon. Tykkään.
pidin paljon
On surullisia päiviä ja on iloisia päiviä ja kaikilla niillä oma tarkoituksensa. Tässä sitä tarkoitusta ei ole vielä löytynyt...mutta kokonaisuudessaan tämä on upea teksti. Kirjoitettu elämänkokoisilla ja vahvoilla kirjaimilla koskettavaa tummuutta.
...piti vielä sanoa:
Kun luin tämän ääneen (miehelleni) ja itselleni toiseen kertaan, niin löysin tästä veikeyttä, sellaisen pienen häivähdyksen hymyä :) Kohdista:"'eihän noin voi tehdä'
ajatteli Isoviisari ja pysähtyi
tuijottamaan tikittämätöntä tyhjiötäni" ja "kunnes kyllästyn olemaan
maanantai-illan epävirallinen valvoja
ujuttaudun ukkovarvas edellä"
~ vaikka sanoisit mitä :)))
Taitavaa sanojen käyttöä ja mielenkiintoisia ajatuksia. Pidin!!
Tästä huokuu tylsyys - mieliala...
Jotain pientä ponnistusta
viisareineen ja varpaineen,
mutta joskus on parempi olla vaan. : )
todellakin on olemassa aikoja jolloin on kuin tsompi, näkee ja kuulee koskettamatta silti ajatuksillaankaan käsillä olevaa hetkeä, ajassa pysähtyminen ehkä hieno jälkeenjääminenkin, aikalisä, ja sitten takaisin ajan sekaan, sinä olet taitaen pysäyttänyt myöskin lukijan hetkeksi päivättömyyteen
Tästä tuli taas paljon mieleeni:). Ensiksi tästä huomaa turhautumisen, elämään puutumisen, kyllästymisen toinen toisiaan muistuttaviin päiviin. Kukapa siihen ei voisi samaistua. Eli hyvä:)!
Mutta mikä itselleni jäi tästä mieleen, on huumori, joka saattaa kylläkin olla vain omaa mielikuvitustani:). Minua hihitytti tuo nukkumatin vastakohta, (epä)virallinen valvoja. Ja tuo Isoviisarin pohdinta... En tiedä kumpi lopulta tuli ensiksi mieleen, Dalin Muistojen pysyvyys vai Kaunottaren jaHirviön viiksekäs kaappikello:). Mutta teit sen taas, sait ajatukseni lentämään runollasi! Hienoa!!!
Hienoa työtä, tämän runosi kohdalla minä pydähdyin lukemaan tämän uudestaan ja uudestaan nauttien siitä joka kerta enemmän ja enemmän.
Mykistyin. Tämä on kerrassaan upea. Omaperäinen idea, joka on hienosti toteutettu. Pidin erityisen paljon ilmauksista, kuten "'eihän noin voi tehdä'/ajatteli Isoviisari ja pysähtyi" sekä "tänään on ei-tänään". Tämä on aivan loistava, ei tätä voi edes ylistää tarpeeksi.
Alku antoi ymmärtää .... että hyvä... et ruoki itseäsi pahalla... loppu antaa ymärtää että tää on vitsi...
Niinkuin halusin jotain kaunista...
Hauskaa ... ja niin surullista...
Joo... mutta hyvä... kun sai pysähtymään....
Todella hyvä! Pidin :)
Tässä on paljon. Tykkään.
pidin paljon
On surullisia päiviä ja on iloisia päiviä ja kaikilla niillä oma tarkoituksensa. Tässä sitä tarkoitusta ei ole vielä löytynyt...mutta kokonaisuudessaan tämä on upea teksti. Kirjoitettu elämänkokoisilla ja vahvoilla kirjaimilla koskettavaa tummuutta.
...piti vielä sanoa:
Kun luin tämän ääneen (miehelleni) ja itselleni toiseen kertaan, niin löysin tästä veikeyttä, sellaisen pienen häivähdyksen hymyä :) Kohdista:"'eihän noin voi tehdä'
ajatteli Isoviisari ja pysähtyi
tuijottamaan tikittämätöntä tyhjiötäni" ja "kunnes kyllästyn olemaan
maanantai-illan epävirallinen valvoja
ujuttaudun ukkovarvas edellä"
~ vaikka sanoisit mitä :)))
Taitavaa sanojen käyttöä ja mielenkiintoisia ajatuksia. Pidin!!
Tästä huokuu tylsyys - mieliala...
Jotain pientä ponnistusta
viisareineen ja varpaineen,
mutta joskus on parempi olla vaan. : )
todellakin on olemassa aikoja jolloin on kuin tsompi, näkee ja kuulee koskettamatta silti ajatuksillaankaan käsillä olevaa hetkeä, ajassa pysähtyminen ehkä hieno jälkeenjääminenkin, aikalisä, ja sitten takaisin ajan sekaan, sinä olet taitaen pysäyttänyt myöskin lukijan hetkeksi päivättömyyteen
Tästä tuli taas paljon mieleeni:). Ensiksi tästä huomaa turhautumisen, elämään puutumisen, kyllästymisen toinen toisiaan muistuttaviin päiviin. Kukapa siihen ei voisi samaistua. Eli hyvä:)!
Mutta mikä itselleni jäi tästä mieleen, on huumori, joka saattaa kylläkin olla vain omaa mielikuvitustani:). Minua hihitytti tuo nukkumatin vastakohta, (epä)virallinen valvoja. Ja tuo Isoviisarin pohdinta... En tiedä kumpi lopulta tuli ensiksi mieleen, Dalin Muistojen pysyvyys vai Kaunottaren jaHirviön viiksekäs kaappikello:). Mutta teit sen taas, sait ajatukseni lentämään runollasi! Hienoa!!!
Hienoa työtä, tämän runosi kohdalla minä pydähdyin lukemaan tämän uudestaan ja uudestaan nauttien siitä joka kerta enemmän ja enemmän.
Mykistyin. Tämä on kerrassaan upea. Omaperäinen idea, joka on hienosti toteutettu. Pidin erityisen paljon ilmauksista, kuten "'eihän noin voi tehdä'/ajatteli Isoviisari ja pysähtyi" sekä "tänään on ei-tänään". Tämä on aivan loistava, ei tätä voi edes ylistää tarpeeksi.
Alku antoi ymmärtää .... että hyvä... et ruoki itseäsi pahalla... loppu antaa ymärtää että tää on vitsi...
Niinkuin halusin jotain kaunista...
Hauskaa ... ja niin surullista...
Joo... mutta hyvä... kun sai pysähtymään....
Sivut