Sieluni elää

Tässä on jotain tuttua aikojen takaa. Joskus koittivat varoittaa aikalaisia aikuisia, tai miksei myös nuorempiakin miehen alkuja joittenkin käyttämistä kepulikonsteista. Aivan oikea tosimieskin oli voimaton, tai ainakin häntä ilmeisen huimasti heikotti kun mielestäni kaikin puolin, ulkoisin vain tietenkin tosin kun sen aikaisista telkkareista ei muita kiksejä saanut, vetävän oloinen nainen lähestyi huulet töröllään. Sankari siinä hädissään pystyi vain sopertelemaan että jokin outo voima häntä nyt viiraa. No sitten paljastettiin että kyseessä oli huulikiille jota oli lotrattu surutta suunpeliin. En tiedä onko laillistettu moinen, mutta ei kyllä ole kohdalle osunut että olisi voinut antautua arviolle onko tehoa eli ei. En tiedä kuinka se eräsmies selvisi, mutta muistaakseni siitä taisi seurata jotain jatkoa. Hyvää jatkoa vain onneesi ja voimia vastaiseen. Hieno ja onnistunut runo.

Olit ihanasti lukinnut hetken onnesta, kun on toisen sylissä. Romanttinen!