nuo päivät
silitin siroa pientä kättäsi
katsoin silmiin
jotka olivat täynnä kyyneleitä
sillä hetkellä tajusin
sanani kaikki
olivat sanoja kylmenneitä
vain aurinko poskeas lämmitti
kun käteni
ilmaan kaaria suuria piirsi
et rakasta mua
kuiskasit
uskot vain
noihin hulluihin unelmiisi
näin linnun lentävän taivaalla
kuulin kun
jossain lähellä lapsonen itki
tunsin poskellani
tuulen havinan
olit poissa
kuin nuo päivät
eletytkin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
*Itkee kanssasi*
Tosi kaunis, ihana ja taitavasti kirjoitettu runo.Tunteellinen ja taiteellinen...
Upeaa! Eipä tässä muuta voi sanoa!
Oh, onhan herkkä ja koskettava runonen..kauniisti kuvailet, suurella sydämellä kirjoittelet...
Surullisen herkän kaunista.. kuiskaus tuulen havinassa. Upeaa
Uskomattoman herkkä ja kaunis! Kaipausrunoutta parhaamasta päästä!
Surullinen, mutta kaunis... ^^ Viimeinen säe oli kyllä hienosti kirjoitettu!
en pidä otsikon väristä.
muuta huonoa en löydä. :)
surullisenkaunista oli...
kuinka tuulen havinan
poskellaan tuntea voi?
*miettimään jää
tyttönen tää*
Sivut