![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-1142-1720110913.jpg?itok=vXwGEC_0 "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva")
Nälkiintynyt olio
tuskin ihminenkään enää
suuret silmät apaattisina
tyhjyyttä tuijottaa
"Hänen nimensä on Ilea
11-vuotias tyttönen Tsadin kylästä
ja olosuhteisiin nähden
hänen tilansa on parempi
kuin monen muun
täällä ensiaputeltassa olevan"
nuori väsyneen näköinen
naislääkäri huokaa
ja viittaa kädellään
teltan kymmeniin muihin
nälkiintyneisiin olioihin
jotka eivät reagoi
meidän seurueeseemme
ilmeelläkään
"Tämä on joskus niin
helvetin raskasta, joskus
mietin mitä täällä teen"
naislääkäri kuiskaa
ja ohimennen Ileaa
kädellään sipaisee
"eilen kuoli kymmenen
emme voineet tehdä
heidän hyväkseen enää mitään"
Kukaan ei valita
ei ojenna kättään
seuruettamme kohti
kun hitaasti kuljemme
teltasta takaisin ulos
Nuori naislääkäri
heilauttaa kättään hyvästiksi
Auringonpaiste
häikäisee silmiä
astuessamme avoautoon
joka vie seurueemme
takaisin hotelliin
Seurueen johtaja vilkaisee
kerran taakseen
ja pyörittelee päätään
"säälitti niin nuo piruparat
mutta mitäs ovat
tänne syntyneet
mulla otsalla on taas
nämä saamarin hikivanat
kohta menee kalja
poikineen"
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hiljensit, sait itkemään ja taas kerran tuska sen syytä vailla...
Sinä kirjoitat niin että joutuu miettimään elämän raadollisuutta. Ja ennenkaikkea ihmisen.
Inhimillisyydellä on runossasi ainakin kahdet kasvot.
Neutraali kuvaus, puhutteleva otsikko ja vastakohtaisuuksien maksimoinen lopussa antavat lukijalle miettimistä. Kiitos.
Saat hiljaiseksi... pieniä ovat meidän murheemme...
Sivut