hämäryys
hiipii huoneeseen
kuva hiljaa
niin hiljaa
sulautuu pimeyteen
sormet
pöydän pinnalla
jatkavat
ympyrän muotoista
kulkuaan
ei mitään nää
silmillään
jotka valuttaa
kyyneliä
hämy huoneen sen
niin hiljaisen
kuulee tukahtuneet
huokaukset
hetki
tuokio
iäisyys
talvi
kesä
hyytävä syys
muistoja tuo
vain tulevaisuus
silmät sulkeutuneet
sormet pysähtyneet
ne
toivoivat toivoivat kyllä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kipeän koskettava ja kaunis on tämä runosi, jonka illan hämärä on synnyttänyt.
niin kaunis herkkä, koskettava kertomus, lyhyestä hetkestä, muistoista, tulevaisuudesta, ja pysähdyksestä, joka on runostasi päätellen ollut lopullinen, haikeansuloinen teksti
Tunnelmallisen ihana ja koskettavan kaunis runo :) :) :)
Pääsit suosikkeihini :)
Sivut