tietäisipä
minne johtaa huominen
kun näkisikin häivähdyksen siitä
mutta vain lailla sokeiden
me hapuilemme
päin tuulia
jyrkänteitä
oi jospa
mennyt olisikin tulevaa
osaisimme tien valita parhaan
raskas suru vaihtuisi
suudelmaan
emme koskaan kulkisi harhaan
saisi suoraan
kulkea onnensa luo
eikä harhailuun kuluisi aikaa
kun tietäisi tien oikean tuon
joka onneen ikuiseen johtaa
vai onko sitä tietä ollenkaan
onko kaikki vain
mielikuvitusta
onko onni hiljaa olla vaan
tuntea tuulen
leikkivän poskillaan
ei kaivata turhaan tulevaa
siinäkö tie onnelaan
tätä tietäni kuljen
harhailen
vailla vastausta