On kaiken yllä
Niin paljon voisi tapahtua
eikä kuitenkaan tapahdu
Vain päivät vaihtuvat
yhä uusiin samanlaisiin
Ei hän sitä tiedä
tuleeko vielä takaisin
On kaiken yllä hiljaisuuden
hitaat tummat haituvat
On askeleet tulleet
mistä ovat lähteneet
ja ajatukset vaivoin
seuraa mukana
Sormet koskettavat
hyväilevät pintoja
Hän on niin lähellä
ja niin kaukana
Mielessä taas hyvä ystävä
jonka hän kerran tunsi
Ei muuta kiinnekohtaa
ole jäänyt aikain saatossa
vaikka joskus niitä oli
paljon muistin huomassa
Aika hiljaa hänelle hyräilee
uneen lempeään johtaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi