En ollut koskaan sua nähnyt,
ja silti kiinnostuin.
Tulin, vaikken tunteistani tiennyt,
ja ehkä rakastuin.
Niin paljon jotain pelkäsin.
Ja aivan turhaan.
Kokonaanko sut jätin?
Syyllistyn siis murhaan.
En osaa rakastaa,
vaikka se onneksi koituu.
Se sydäntäsi satuttaa,
omanikin hitaasti murtuu.
Jos vielä saan olla ystävä,
on sinulla mieli kestävä.
Siksi on tehtäväni pyyhkiä sun kyyneleet,
kun kaikki muut ovat jo lähteneet.
Selite:
Tää on liian henkilökohtanen, anteeks jos et ois halunnu tätä tänne (tiedät kyllä) (29.07.03)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja todella herkkä.
Ja hyvin henkilökohtainen, sen kyllä huomaa.
Kivulias.
Ehkä se että jos välittää, niin silloin haluaa hyvää. Joskus vain ei pysty tekemään asioita sen mukaan.
Otsikko on hyvin surullinen. Etkö osaa olla onnellinen?
Tää on mielenkiintoinen, haluisin ehkä joskus kuulla tarinan tän takana, jos semmonen on olemassa.
Ensin luulin että eipäs ole kovin kummoinen tekele, tuosta alusta. Mutta loppu on aivan ihana! :)
Oi, kyllä pidin.
Jotain kielellisiä juttuja jäin ehkä kaipaamaan.
älä koskaan pyydä anteeksi
että olet näyttänyt tunteesi
sillä silloin pyydät anteeksi totuutta
Sivut