POHJALLA
Katson ylös:
pystysuora kallionseinämä,
kielekkeellä kitukasvuinen koivu.
Jossain siellä,
vuoren laella,
ikimännyn kukkivassa latvuksessa
kotka levittää siipensä,
pudottautuu lentoon,
kaartelee kuilun yllä.
Täällä on viileää ja hämärää.
Kivestä tihkuu vesi,
kiven kolossa vielä lunta ja jäätä.
Kuilun pohjalla
vaikeakulkuista louhikkoa,
jossa joku kaatunut puunrunko
hitaasti maatuu.
Tämän alemmaksi ei voi laskeutua.
Täältä ei voi pudottautua
ja lentoon nousta.
Olen pohjalla.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vuorella on tipahtamisen mahdollisuus
hieno runo!