Kuka seisoo metsän laidassa
ja kuuntelee kuuta?
Sen liikkumattomuus salpaa hengitykseni.
Lapsi se on!
Kenen lapsi?
Jumalani,
eikö se kuule,
kun kutsun sitä?
Pimeä tulee metsän sisään!
Varo, risu rasahtaa,
ilmaiset itsesi!
Älä mene rajan yli!
Miksi se ei ymmärrä
minun hätääni?
Se vain kuuntelee kuuta
ja kuun valo lankeaa
sen kasvoille
korvasta korvaan
hyräileväksi.
Minun tukahtunut huutoni,
aikuisen
ahdistunut ,
ei kanna niityn yli
metsän rajaan saakka.
ja kuuntelee kuuta?
Sen liikkumattomuus salpaa hengitykseni.
Lapsi se on!
Kenen lapsi?
Jumalani,
eikö se kuule,
kun kutsun sitä?
Pimeä tulee metsän sisään!
Varo, risu rasahtaa,
ilmaiset itsesi!
Älä mene rajan yli!
Miksi se ei ymmärrä
minun hätääni?
Se vain kuuntelee kuuta
ja kuun valo lankeaa
sen kasvoille
korvasta korvaan
hyräileväksi.
Minun tukahtunut huutoni,
aikuisen
ahdistunut ,
ei kanna niityn yli
metsän rajaan saakka.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tulevat hyvin kuvatuiksi
upeassa runossasi joka saa lukijan
myötäelämään vahvasti
Sivut