Ja vaikka huudan
ei, minun täytyy kuiskata
itkeä ja anoa
elää tuskastani
Ei ole olemassa
sitä taikasanaa
tai sitten en osaa lausua sitä
oikein
vaikka lausuisin sen
millä tahansa kielellä
tai vaikka teoillani
ei se muuta mitään hyväksi
Enkä tahtoisi muistaa
joskus kaikki oli hyvin
aivan kuin siitä olisi
kulunut
vuosisatoja
siitä, kun tuhosin itseni
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jälleen kerran rytmitys kiehtoo minua suuresti,
varsinkin alussa - lauseenylitys, upea.
Menneisyyteen jossain määrin vastentahtoisesti kurkotteleva runo. Menneisyyteen, jossa oli jotain hyvää, mutta paljon pahaakin.
Vahvaa.
Viimeinen lause tekee kokonaisuudesta dramaattisemman.
Hieno runo!
Olen vuosia yrittänyt etsiä sitä taikasanaa ja uskotella itselleni sen olevan olemassa, mutta olen tainnut menettää jo taikauskoisuuteni. Hyvin vahva ja kaunis runo epätoivosta. Loppu melkein yllättää, vaikka sen aavistaa tulevan. Suosikkeihin napsahtaa!
Sivut