minä olen ja en ole täällä
usvassa usvattomassa maailmassa
eikä kukaan pääse sisälleni
haluaisikaanko ?
ojennan käteni tyhjään
en alistu
en riisuuntumaan sisikunnastani
sehän on yksityisomaisuuttani
ei Sinun, eikä Sinun
lääketeollisuus hoitaa oman osuutensa
punnitsen ja punnitsen
vaaka ei tasapainotu
vaan keikkuu ja huojuu
olen elämäni orja
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva kuvaus surullisuudesta, kivusta, ahdistuksesta ja pettymyksestä sekä taistelutahdosta kaiken epäreiluuden edessä. Voimia <3
Kipujen kuvat
maalaavat tunteiden
tiloja,
anova käsi saa vain
huokauksen
ilman todellisuutta.
Päivästä päivään
yöstä yöhön,
aamusta aamuun
tie jatkuu niin kauan
kuin on matkaakin.
suruisan vakava, upean hieno!
Voimakas runo, hienoilla kielikuvilla liikkuen. Tuskainen huuto, mutta tyhjällä äänellä.
Ei maailma ehkä niin usvaton ole ja usvassa kulkee ajoittain itse kukin. Mielenkiintoinen ja monitulkintainen on tämä runosi.
runo on hieman ristiriitainen mielenkiiintoinen pidin paljon
auts,kipeetä
Surullinen, herkkä runo
Tuttuja tuntemuksia koskettavassa runossasi..
Hyvin kipeästi koskettavaa,pidän.
olemme itsellemmekin mysteerioita
elämän pohdintoja
olemmeko vain leimasimia
vai tilastoja
ajaton hyvä runo
Tää koskettaa ja tekee kipeää
Tämä runo koskettaa
Haikea, surullinen runo. Epätoivoa
Täsmäteos, josta lukija saa kielikuvista omanlaistaan näkymää - ajatuksiakin herättelee itsessään.
Sisikunta on loistava sana siitä omasta sisäisestä minuudesta, lukijalle se tarkoittaa pientä sisäistä lastaan.
Luen tätä monesti, joka kerralla uudet oivallukset otsikon myötä, kiitos!
Suruisa runo,
jossa
paljon ahdistustakin.
Kun sairastaa, ja vaikka lääketeollisuus auttaa, jättää kivut ihmiseen aina jälkensä, vaikuttavat mieleen ja kaikkeen oloon.
Runoistakin tulee kivun näköisiä,
jos näin voidaan sanoa.
Runoilet "en alistu" ja se on HYVÄ!
Sivut