Uni

Kello lyö neljä,
sinä nukut vieressäni,
rauhallista unta,
vailla huolta huomisesta.

Minä katson rauhallisesti kumpuilevaa rintaasi,
kuuntelen levollista hengitystäsi,
unen taakse kantautuvaa mieltäsi,
minä ehkä kadehdin.

Ikkunalautaan ropisee pisarat,
katon rajassa vinkuu tuuli,
naapurit on jo heränneet,
minä vain olen.

Livun tietoisuuden rajamailla,
valvon untasi, 
hiljaa mielessäni,
lupasin sen sinulle,
että olen aina tässä.

Pyyhin hikipisaran otsaltasi,
sipaisen hiuksen pois poskeltasi,
tunnen kuinka olet lämmin,
unen tuoksuinen ihminen,
olen rakastunut.