Hänet määrättiin

Hieno ja myös ajankohtainen runo. Ytimekkäästi ilmaistuna sodan raadollisuus, kaikki oleellinen tuosta kohtalon hetkestä. Toinen lähtee, toinen jää. 

kauhea on tämä aika

runosi tavoittaa oleellisen

Pysäyttävää runoutta, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa joukot kääntävät aseensa kohti käskijäänsä?
Kuka on ensimmäinen?
Massatkin koostuvat yksilöistä? 

Surullista mutta totta, näin se on, sota ei kysy mitä tunnet. Samaa teki suomalaiset tarkka-ampujat jotka määrättiin tappajiksi, koska sota on sellaista. Se on raadollista ja kamalaa. Kuitenkin kunnioitan suomalaista isänmaallisuutta, joka taisteli maan itsenäisyyden puolesta. Ei kaikki venäläiset tappajat tai ukrainalaiset tappajat oo kylmiä, monet kärsii siitä, että sota pakottaa heidät tappamaan toisiaan. Jotkut venäläiset on jopa kieltäytyneet tappamasta ja paenneet rintamalta, ja ne jotka tappaa, kärsii ehkä loppuelämänsä traumoista, niin kuin suomalaiset veteraanit, jotka sodasta tultua monta kertaa humalassa hakkasi vaimoja ja lapsia traumojen tähden, mitä oli sodassa saanu. Pidän tuosta "siinä hetkessä / yhdestä / tulevaisuudesta tuli / menneisyys", joka hyvin kuvaa sodan tragiikkaa. On sitten minkämaalainen ja nimilappuinen sotilas tahansa, siinä päättyy yhden ihmisen ainutlaatuinen elämä, ja menetys heijastuu perheeseen, sukuun, lähipiiriin.