Päiväunelma kesäyöstä

Siunattu jano!

Jokainen osa minussa käpertyy kasaan,
ja anoo ja vaatii...

Saada liittää itseensä joka puolelta,
täyttyä ja yhdistyä.

Aurinko vajoaa makeaan veteen,
sammuttaa janonsa
ja muuttaa järven nestemäiseksi sykkiväksi rubiiniksi.

Kaikuina kuuluvat valon kuvat,
kaikki unelmat jostain saada tulla todeksi,
eläväksi,
kulkea rajapintojen kautta,
verrata ja kaivata,

Siivellisten olentojen kulmikkaat eleet,
kuin peilaten jotain,
josta ottaa mallia,

leikkiä näkökulmilla,
sävyillä ja murroksilla,
kunnes tulee yö ja kaikki heräävät pimeyteen,

ja pimeydessä elää totuus,
joka ei ole enää kuvassa, vaan tahtoo oivaltaa itsensä,

kuin toivonsa menettänyt kylmimpänä hetkenä
kohtaa syntymättömän valon,
joka on uusi henkäys
ja sana.

Ja tuo sana on uusi itse,
joka on uusi kevät
ja kesä.