Kuin hiutale leijui sanasi ilmassa
kevyenä ja vapaana
ja kuten vain sade käsittää pisaransa
vain lumi käsittää omat kiteensä ja hiutaleensa
tiedostamatta omaa kauneuttaan
ja minä seisoin ulkona kuin yksinäinen puu
kädet levällään sanojasi odottaen
mutta aina pettyen
kun otin jotain kiinni, sen rakenne muuttui
kauniista kristallista kylmäksi vedeksi
ja niin minä katsoin vain ulos ikkunasta
kevyttä sadettasi ihaillen
hahtuvasi muotoja kadehtien
kevyenä ja vapaana
ja kuten vain sade käsittää pisaransa
vain lumi käsittää omat kiteensä ja hiutaleensa
tiedostamatta omaa kauneuttaan
ja minä seisoin ulkona kuin yksinäinen puu
kädet levällään sanojasi odottaen
mutta aina pettyen
kun otin jotain kiinni, sen rakenne muuttui
kauniista kristallista kylmäksi vedeksi
ja niin minä katsoin vain ulos ikkunasta
kevyttä sadettasi ihaillen
hahtuvasi muotoja kadehtien
Selite:
Hieman viilattu versio. Kaksi puuta ei vaan mahtunut tähän runoon :) Kiitos kaikille palautteesta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tahdon toteutuminen on aina odotetusta eroavaa, ehken joskus enempi pettymystä kuin toteutuneen onnea, ihanasti runosi tuo keveyttä ja kauneutta lukijasi nauttia