Kaikkea en tahtoisi muistaa

Oon ylittänyt rajoja,
valtioiden
hyvän maun
itseni

mutta yhtä en koskaan.

kerro sinä, jos tiedät,
voiko varastetussa sylissä
koskaan levätä raukeana
   vai kulkeeko pelko
   kannoilla kaikkialle?

pystyykö sitten katsomaan
enää toista silmiin?

Hän pystyi,
jonka hairahdukset kerran
otin kantaakseni. 
Silloin minusta tuli se,
joka vaieten väisteli katsetta.

Olit kaunis morsian, 
viattomuudessasi
v
 i
  t
   s
     i.


Vaimo. Sittemmin Äiti. 


Oletkohan joskus onnesi 
keskellä pysähtynyt miettimään;

Yhtä vaivaista lausetta vaille
et välttämättä kumpaakaan.