Miten voi itkettää
sekin
kuinka et enää koe
vain elämää
etten voi
puhua kanssasi
myrskystä
joka on jo kerran kasvanut
ja kuulla uudelleen
muistosi alkuperäisestä
enkä voi sanoa
olet rakas
Ei minusta tullut
kuuluisaa
tai poikkeuksellista
eikä tulekaan
mutta minä olin
minä olen
isäni tyttö
isäni, jota
elämä ei kohdellut
silkkihansikkain
ei edes heitellyt hellästi
(enkä aina minäkään)
mutta pilkettä silmistäsi
se ei koskaan
onnistunut poistamaan
sinä olit vahvempi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana suosionosoitus isälle
rakkauden tuoksuinen
Tämä on aito rehellinen runo isän muistolle. Pidin paljon.
Sivut